torstai 13. marraskuuta 2014

Sooloseksistä ja sen harrastamisesta

Kirjoitin edellisessä blogipostauksessani lesboille suunnatuista seksioppaista. Seksioppaissa, ei pelkästään niissä jotka on kirjoitettu lesboille, korostuu avaimina parempaan ja tyydyttävämpään seksielämään kaksi asiaa ylitse muiden. Ne ovat 1) itsensä tunteminen ja 2) mieltymyksistä puhuminen kumppanin kanssa. Ensimmäisestä kirjoitan tänään eli aiheena masturbointi ja onanointi, joka myös itsetyydytyksenä, runkkaamisena, sormettamisena, itserakasteluna ja sooloseksinä tunnetaan. Asiasta, josta ei paljoakaan puhuta, saati kerrota muille kuin korkeintaan omalle kumppanille. Jos hänellekään. Kuitenkin lähes jokainen meistä hyväilee itseään seksuaalisessa mielessä, ainakin joskus.

VTT ja tiedetoimittaja Erkki Kauhanen kirjoitti masturboinnin paheksumisen historiasta artikkelin Tiede-lehteen kesäkuussa 2007. Hänen mukaansa lontoolainen puoskari kirjoitti vuosien 1708-1716 välillä kirjasen nimeltä "Onania; tai Itsesaastutuksen Vastenmielinen Synti, ja Sen kaikki Pelottavat Seuraukset, molemmissa Sukupuolissa, sekä Hengellisiä ja Ruumiillisia Ohjeita niille, jotka ovat jo vahingoittaneet itseään tällä kammottavalla tavalla. Ja oikea-aikaisia varoituksen sanoja kansakunnan Nuorille, molemmille Sukupuolille." Hänen motiivinsa eivät kuitenkaan olleet hengelliset vaan bisneksen tekeminen. Koska lähes jokainen masturboi, kyseisestä "sairaudesta" parantumiseen myytiin suuria määriä kyseisen puoskarin "Vahvistavaa tinktuuraa ja Tehoisaa pulveria. Kuurin hinta oli 12 šillinkiä. Sillä olisi nauttinut kupin kahvia kahvilassa joka päivä miltei vuoden ajan, eli nyky-Suomen hinnoilla pitäisi kai puhua sadoista euroista."

Masturbaatiopaniikki alkoi levitä ensimmäisen amerikkalaisen painoksen myötä laajemmallekin ja pian kaikissa ensyklopedioissa varoiteltiin masturbaation vaaroista. Vuonna 1759 kuuluisa sveitsiläinen lääkäri Samuel Auguste David Tissot julkaisi aiheesta latinankielisen tutkielman ja kansantajuisen pamfletin, josta otettiin kymmeniä painoksia lukuisilla kielillä miltei 150 vuoden ajan. Tissot’'n mukaan masturbaatio oli tappanut enemmän nuoria miehiä kuin kaikki muut taudit yhteensä. Kehittyi kokonainen kasvatuksen filosofia, joka lähti tappavan taudin torjunnasta keinolla millä hyvänsä. Lasten kädet saatettiin sitoa nukkumisen ajaksi erilleen ja jalat yhteen. Lapsille puettiin siveyspukuja, joiden avulla heitä estettiin koskemaan itseään. Pojilta poistettiin esinahkoja, tytöiltä saatettiin poistaa klitoris tai ommella häpyhuulet yhteen jne. Masturbaatio-nimisen "sairauden" torjunnassa ei säästelty muitakaan sadistisia keinoja.

Amerikkalainen terveysliike osui yksiin masturbaatiopaniikin kanssa ja lääkkeeksi ongelmaan kehitettiin mm. grahamkeksit ja Kelloggs-murot.  Presbyteeripappi Sylvester Graham uskoi, että liiallinen seksi aiheutti kaikkea mahdollista ruoansulatusvaivoista ja päänsärystä epilepsiaan ja mielisairauteen. Miesten piti säilyttää poikuutensa ja naisten neitsyytensä kolmikymmenvuotiaiksi. Senkin jälkeen seksiä sopi harjoittaa ainoastaan lisääntymistarkoituksessa kerran kuussa. Seitsemännen päivän adventistin, John Harvey Kelloggin, kehittämien paahdettujen maissilastujen uskottiin rauhoittavan teini-iän seksuaalista kiihkoa. Myös partioliikkeellä oli tässä seksin vastaisessa taistelussa oma roolinsa, väsyttää nuoret ulkoilmaleikein.

Soraääniä alkoi kuulua vasta 1800-luvun lopulla. Freudkin uskoi masturboinnin olevan vahingollista, mutta hänkään ei enää pitänyt sitä syntinä tai sairautena. Todisteita itsetyydytyksen haittavaikutuksista ei ollut löytynyt, joten varoitukset sooloseksin haitallisista vaikutuksista katosivat kuitenkin lääkärikirjoista 1900-luvun alkupuolella. Seksitutkimuksessa uraa uurtavaa, itsetyydytysmyönteistä työtä tekivät 1940-1950-luvuilla Alfred Kinsey ja 1960-luvulla William Masters ja Virginia Johnson (HBO Nordicissa on saatavilla kaksi kautta jälkimmäiseen kaksikkoon perustuvaa draamasarjaa btw). Pökköä masturbaation hyödyllisyyden pesään löi kuitenkin vasta 1976 julkaistu Hite-raportti naisen seksuaalisuudesta.

Historian valossa ei ole mikään ihme, että aihe on edelleenkin liian tabu ääneen puhuttavaksi, onhan sitä paheksuttu jo vuosisatojen ajan. 70-luvun jälkeisessä seksuaalivalistuksessa sen on kerrottu olevan luonnollista ja normaalia. Masturbaatioon suhtautumiseen vaikuttaakin tänä päivänä eniten se, miten lähipiirissä on masturbointiin suhtauduttu. Itse muistan lapsuudestani 70-luvulta pääasiassa kielteisiä äänenpainoja. Jäin siitä viiden vanhana kerran kiinnikin, ja itsetyydytys loppui minun kohdallani muutamaksi vuodeksi kokonaan, hävetti niin paljon. Kotona oli opetettu itsetyydytyksen olevan syntistä ja likaista, eikä omia sukupuolielimiään olisi ollut sopivaa kosketella. Suhtautumiseni asiaan alkoi muuttua vasta koulun seksuaalivalistustunneilla kun meille kerrottiin sen olevan yleistä ja normaalia.

En ole aiheesta vielä kovin monia ystäviäni "haastatellut", mutta oletan, että monet meistä on kasvatettu samoin. Runkkaaminen on asia, jota vähän pitääkin hävetä. Ainakin, jos sitä tekee usein tai monta kertaa päivässä. Asiantuntijatahot, kuten Väestöliitto ja Sexpo, kuitenkin suosittelevat sooloseksiä. Sooloseksi on erittäin hyvä tapa tutustua omaan kehoon ja siihen minkälaisesta kosketuksesta pitää. Itsetyydytyksellä on myös todettu olevan yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävä vaikutus.

Masturboinnin apuna voi omien sormien lisäksi käyttää erilaisia apuvälineitä, dildoja, vibraattoreita tai suihkua eikä se välttämättä rajoitu pelkästään klitoriksen, häpyhuulten tai emättimen hyväilyyn sillä myös peräaukon, rintojen, nännien tai reisien hyväilystä voi saada itselleen seksuaalista mielihyvää. Makuja on monia ja samanaikaisella fantasioinnilla voi olla nautintoa voimistava vaikutus, niistä pääsee perille vain itse kokeilemalla. Kummastakaan, ei sooloseksistä eikä omista seksifantasioistaankaan, tule potea syyllisyyttä. Kumpaankin on jokaisella oikeus, eikä niistä ole syytä olla mustasukkainen omallekaan kumppanille. Fantasioita ei useimmiten edes ole tarkoitettu tosielämässä toteutettaviksi.

Sooloseksille ei ole asiantuntijoiden mukaan olemassa "sopivaa määrää", ylä- tai alarajaa. Sooloseksin määrä on sopiva, mikäli se tuntuu itsestä hyvältä eikä aiheuta fyysistä kipua. Sooloseksi on mitä parhain tapa huolehtia omista seksuaalisista tarpeistaan etenkin silloin kuin vakituista seksisuhdetta ei ole ja hyvä tapa "tasata" libidojen välistä eroa parisuhteessa ollessa.

Loppuun vielä aiheeseen liittyvä lainaus Eva Ensleriltä:

“The clitoris is pure in purpose. It is the only organ in the body designed purely for pleasure. The clitoris is simply a bundle of nerves: 8,000 nerve fibers, to be precise. That’s a higher concentration of nerve fibers than is found anywhere else in the male or female body, including the fingertips, lips, and tongue, and it is twice, twice, twice the number in the penis. Who needs a hand gun when you’ve got a semi-automatic?”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti