sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Naisen anatomiaa osa 4 - Suurimmat sukupuolielimet

Naisen suurin sukupuolielin on luonnollisesti iho. Käsittelen tässä blogipostauksessa myös aivojen ja hormonien merkitystä seksuaalisen nautinnon kokemisessa.

Iho

Ihon alueita, joiden koskettelu ja hyväileminen tuottaa mielihyvää kutsutaan erogeenisiksi alueiksi. Erogeenisiä alueita naisilla ovat esimerkiksi huulet, kaula, niska, korvalehdet, kyynärtaipeet, ristiselkä, napa, pakarat, reisien sisäpinnat, polvitaipeet ja nännit sukupuolielinten lisäksi. Näiden erogeenisten alueiden koskettelu lisää oksitosiinin erittymistä aivolisäkkeessä. Oksitosiini puolestaan herkistää naisen ihoa ja kovettaa nännejä, sekä lisää nännien, emättimen ja ulkoisten sukupuolielinten tuntoherkkyyttä.

Hormonit

Hormonien vaikutus seksiin on varsin moniulotteinen ja koska moni niistä vaikuttaa toistensa määriin verenkierrossamme, myös hiukan hankala ymmärtää. Koska hormonitasot voivat kuitenkin olennaisesti vaikuttaa sekä halukkuuteen, kiihottumiseen että nautinnon kokemiseen, käyn seuraavassa lyhyestä läpi tärkeimmät seksiin liittyvät hormonit (lähteinä Duodecimin Seksuaalisuus sekä Kari Heusalan Naisen seksuaalisuus)

Estrogeeni

Estrogeenit toimivat keskushermoston virittäjänä. Estrogeeni vaikuttaa emättimen seinämän paksuuteen ja emättimen kostumiseen sekä parantaa sukupuolielinten kosketusherkkyyttä. Estrogeenin vaikutuksesta verisuonet laajenevat ja emättimen ja klitoriksen verenvirtaus lisääntyy.

Estrogeenin määrää elimistössä lisäävät mm. oksitosiini, krooninen alkoholismi, krooninen maksasairaus, ylipaino sekä soijatuotteet. Soijan on todettu olevan hyvä estrogeenin lähde, joten sitä suositellaan erityisesti naisille, joiden oma estrogeenin tuotanto on vaihdevuosien tai laihuuden takia vähäistä.

Vähärasvainen ja kuitupitoinen ravinto vähentävät estrogeenin vaikutusta. Estrogeenimäärän väheneminen esimerkiksi imetysaikana, hormonaalisen ehkäisyn vuoksi, munasarjojen poiston jälkeen tai vaihdevuosina voi puolestaan aiheuttaa seksuaalisen halun vähenemistä, yhdyntäkipuja, ongelmia orgasmin saamisessa sekä vähentynyttä kosketus- ja reaktioherkkyyttä.

Testosteroni

Testosteronia tarvitaan seksuaaliseen kiihottumiseen ja halukkuuteen. Naisilla testosteronin eritys tapahtuu munasarjoissa ja osittain myös lisämunuaisissa. Testosteroni on aktivoiva, itseluottamusta ja -tietoisuutta lisäävä hormoni. Testosteronin määrä nousee hetkellisesti alkoholin nauttimisen seurauksena, joten alkoholin kohtuullinen nautiskelu voi lisätä seksuaalista halukkuutta. Testosteronin määrää kasvattavat myös voittaminen, seksin ajatteleminen ja harrastaminen, lihan syöminen sekä fyysinen harjoittelu. Luonnostaan sen määrä elimistössä on korkeimmillaan aamuisin. Testosteronin määrää puolestaan laskevat stressi, häviäminen ja kasvisruokavalio.

Serotoniini

Serotoniini on hermovälittäjäaine, jolla on suuri vaikutus tunteisiimme ja esimerkki siitä, kuinka eri hormonit vaikuttavat toisiinsa. Serotoniiniarvojen laskiessa testosteronitasot kohoavat ja päinvastoin. Serotoniini tasapainottaa tunne-elämää, saa meidät voimaan hyvin ja tuntemaan iloa. Serotoniini ehkäisee masennuksen ja paniikin syntymistä. Serotoniinivaje puolestaan saa aikaan vastakkaisia reaktioita, mieli on masentunut ja ailahteleva. Serotoniinivaje saa meidät myös himoitsemaan hiilihydraattipitoista naposteltavaa, kuten karkkia.

Seksissä serotoniini lisää hermopäätteiden herkkyyttä ja saa siten aikaan ihon tuntoherkkyyden lisääntymistä. Näin ollen se myös edistää seksuaalista herkkyyttä ja kiihottumista. Jopa niin paljon, että voi aiheuttaa spontaanin orgasmin.

Serotoniini siis luo seksille otollisen olotilan, mutta jos serotoniinitasot ovat pitkään korkealla, se lopulta vähentää seksuaalista innostusta ja aistiherkkyyttä sekä vaikeuttaa orgasmin saamista. Serotoniinin katsotaankin hetkellisen innostuksen jälkeen itse asiassa vähentävän seksuaalista halukkuutta.

Serotoniininkin määrään voidaan vaikuttaa. Serotoniinitasoja voi nostaa esimerkiksi lähtemällä luontoon kävelemään, venyttelemällä, lukemalla tai hiljentymällä. Myös hiilihydraattipitoinen ruoka vaikuttaa elimistömme serotoniinin määrään, koska se sisältää serotoniin eritystä lisäävää tryptofaania. Hyviä tryptofaanin lähteitä ovat mm. kokojyväviljat, pasta, peruna, tortillat, leipätuotteet, riisi, hedelmät ja sokeri. Serotoniinitasoja puolestaan alentavat valonpuute, laihdutuskuurit, fenyylialaniini (jota on esim. keinotekoisissa makeutusaineissa). Serotoniiniarvojen on havaittu olevan matalimmillaan pimeään vuodenaikaan. Alhaisten serotoniiniarvojen on puolestaan havaittu lisäävän naisissa sadomasokistisia fantasioita, pakonomaista itsetyydytystä sekä vapaita sukupuolisuhteita.

Dopamiini

Dopamiini on kiihdyttävä välittäjähermoaine, kiihdyttäen hermoimpulssien kulkua neuronilta toiselle. Dopamiini ei pelkästään lisää aktiivisuuttamme, vaan myös kasvattaa libidoamme ja saa meidät haluamaan nautinnollista seksiä. 

Dopamiini on myös erilaisiin riippuvuuksiin liittyvä hormoni. Voimakas aerobinen liikunta kuluttaa dopamiinia ja johtaa hetkelliseen dopamiinivajeeseen aivoissa. Tämä puolestaan saa aikaan voimakkaan rentoutuneisuuden tunteen henkilöille, joiden dopamiinitasot ovat korkeat. Vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen, ja henkilölle tulee pian taas tarve lähteä liikkumaan ja rentoutumista kokeakseen.

Liikunnan lisäksi dopamiinia vapautuu jännittävissä tilanteissa, riskinotossa ja seksuaalisessa kanssakäymisessä. Ravinnollakin on merkitystä johtuen siitä, että dopamiinia tuotetaan tyrosiini-nimisen aminohapon kautta. Tyrosiinia puolestaan sisältävät kaikki proteiinipitoiset ruoat. Esimerkiksi pihviateria kohottaa dopamiinitasoja ja voi siten lisätä seksuaalista halukkuutta. Vaikutus alkaa 10-30 min sisällä ruoan nauttimisesta. Yhdessä alkoholin (esim. viini) testosteronia nostavan vaikutuksen kanssa, hyvällä ateria voikin olla seksuaalista halukkuutta kasvattava vaikutus.

Oksitosiini

Aivojen hypotalamuksessa erittyvää oksitosiinia syntyy kosketuksen seurauksena. Oksitosiinin ansiosta kosketus tuntuu hyvältä. Mitä enemmän meitä kosketaan, sitä enemmän kosketusta haluamme. Oksitosiinin tehtäviin kuuluvat myös stressin, depression ja hermostuneisuuden ehkäiseminen.

Oksitosiinin merkitys korostuu erityisesti naisilla, sillä sen vaikutus on sidoksissa estrogeeniin. Estrogeeniarvojen ollessa alhaiset oksitosiininkin vaikutus on heikompi. Oksitosiinin on myös huomattu valmistavan naista seksiin, herkistävän naisen ihon kosketukselle ja tehostavan kiihottumista. Se myös saa aikaan emättimen ja nännien tuntoherkkyyden lisääntymisen. Oksitosiinin ansiosta kohtu supistelee orgasmin aikana ja orgasmi saavuttaa intensiteettinsä. Oksitosiinin määrän on havaittu kohoavan 3-5 kertaiseksi juuri ennen orgasmia.

Esileikeillä, alkulämmittelyllä onkin suuri merkitys seksuaalisen nautinnon kannalta. Erogeenisten alueiden, erityisesti nännien hyväily ja sukupuolielinten hellä käsittely parantavat seksuaalista nautintoa ja edesauttavat kiihottumista. Oksitosiini on myös kiintymyshormoni ja sillä on parisuhdetta vahvistava vaikutus.

Oksitosiinin määrää nostavat koskettelu, emättimen ja kohdunkaulan venyminen, sukuelinten koskettelu ja asetyylikoliini, joka toimii kiihottavana väliaineena monissa keskushermoston ja kaikissa ääreishermoston synapseissa. Oksitosiinin eritystä puolestaan vähentävät alkoholin käyttö sekä estrogeenin ja koskettelun vähyys.


Feromonit

Ihmisen erittämät feromonit näyttävät olevan tärkeitä seksuaaliselle kanssakäymiselle ja halukkuudelle. Feromonit ovat aineita, joita eritämme ja jotka toinen henkilö aistii, vaikuttaen jälkimmäisen henkilön käytökseen. Feromonit voivat olla miellyttäviä tai vastenmielisiä. Feromoneja aistiva solukko on erilaista kuin hajuaistin, eikä feromoneja välttämättä havaitakaan tuoksuina. Ihmisen erittämiin feromoneihin vaikuttavat myös perimän lisäksi kuukautiskierron vaihe ja ikä. Naiset aistivat toistensa feromoneja ja toisilleen läheisten naisten kuukautiskierto voi synkronoitua feromonien vaikutuksesta. Feromonien on todettu vaikuttavan ainakin parinvalintaan, seksuaaliseen motivaatioon, seksuaaliseen haluttavuuteen ja viehättävyyteen, seksuaaliseen aktiivisuuteen ja lähisukulaisten seksuaaliseen karttamiseen.

PEA

PEA eli fenyylietyyliamiinia on mm. suklaassa. PEA:n määrä kohoaa meissä myös silloin kun olemme rakastuneita ja sitä kutsutaankin rakkauden molekyyliksi. Hullaantumisen tunne johtuu siitä, että PEA on amfetamiinin luonnollinen vastine.

Myös romanttisen tarinan lukeminen, romanttisten elokuvien katsominen ja hitaiden musiikkikappaleiden kuunteleminen nostavat PEA-arvoja. PEA:n määrä nousee ovulaation aikana ja sen arvellaankin olevan syyllinen ovulaation aikaiseen tavallista voimakkaampaan seksuaaliseen halukkuuteen. PEA myös stimuloi seksiin ja rakastuneet ihmiset rakastelevatkin huomattavasti useammin kuin pidempään yhdessä olleet pariskunnat. PEA-arvot kohoavat myös orgasmin aikana ja on arveltu, että PEA:lla on oma merkityksensä orgasmissa nautinnollisen tunteen luojana.


Aivot

Vaikka iho onkin ihmisen suurin sukupuolielin, aivot ovat ihmisen merkittävin sukupuolielin. Ilman aivoja kosketus tuntuu vain kosketukselta ilman seksuaalista merkitystä. Hormonit ovat voimakkaina hermostoon vaikuttavina tekijöitä ja vaikuttavat siten aivojen tapaan käsitellä tietoa.

Naisen aivot on kuvattu sooloseksin ja orgasmin aikana. Klitoris, emätin ja kohdunkaula stimuloivat kukin omaa aluettaan aivokuoressa, joten niiden yhtäaikainen hyväileminen voi aikaansaada voimakkaamman nautinnon kokemuksen. Stimuloinnin jatkaminen ruokkii aivojen hippokampusta, joka on myös unenomaisista muistoista tunnettu aivojen alue. Aivojen tunneilmaisuun ja voimakkaisiin tunteisiin liittyvät, aivojen tunnetietokoneeksikin kutsutut mantelitumakkeet aktivoituvat. Juuri ennen orgasmia pikkuaivot käynnistävät reisien, vatsalihasten ja takapuolen lihasten jännittämisen samaan aikaan kun aivojen etummainen aivokuori alkaa vaikuttaa edesauttaen mm. seksuaalifantasioiden syntymistä. Aivojen pihtipoimun etummainen osa sekä aivosaari, joiden tehtävänä on lievittää kipua, käynnistyvät, minkä johdosta koemme mielihyvää.

Ekstaasin aikana myös hypotalamus reagoi vapauttaen oksitosiinia, joka puolestaan aikaansaa kohdun supistelun orgasmin aikana. Nautinto voimistuu entisestään dopamiinin saavuttaessa mielihyväkeskukseksikin kutsutun NA-tumakkeen.

Orgasmin jo loputtua, nautiskellessamme sen jälkihehkusta, aivojen ilotulitus on ohi.


Tapahtumien kulku selitettynä myös Daily Mailin artikkelissa täällä

Follow my blog with Bloglovin

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Naisen anatomiaa osa 3 - Klitoriksen laaja oppimäärä

Lokakuussa 2014 julkaistiin Clinical anatomy-lehdessä artikkeli, jossa kyseenalaistettiin vahvasti käsitys vagina-, klitoris- ja G-pisteorgasmeista erillisinä orgasmeina. Tutkijat perustelivat asiaa sillä, että kyse olisi aina klitorisorgasmeista. Nykyään tiedetään, että klitoriksen näkyvä osa, eli pää on vain murto-osa siitä klitoriksesta, joka naisella on.  Loput, yli 90 % naisen klitoriksesta on lantion sisällä ja itseasiassa yhdynnässä/penetraatiossakin koettava nautinto on hyvin pitkälti tämän lantiossa sijaitsevan elimen ansiota.

Samat tutkijat kyseenalaistivat vahvasti myös G-pisteen olemassaolon ja kehottivat erilaisten orgasmitermien sijasta käyttämään vain yhtä, "naisen orgasmia". G-pisteeseen uskoville tämä on luonnollisesti kova pala. Tutkijat väittivät myös, että kuka tahansa nainen voi saada orgasmin, jos klitorista stimuloidaan ja koska miehen penis ei rakenteellisista syistä voi aikaansaada naisen orgasmia, tutkijat suosittelivat naisen nautinnon takaamiseksi joko sooloseksiä, suuseksiä, partnerin masturbointia ja/tai sormen käyttämistä yhdynnän tai peppuseksin aikana. Meille lesboille edellä mainittu ei ole kovin vaikea ymmärtää. Lesboseksi on tyypillisesti paljon muuta kuin penetraatiopainotteista. Mikäli uudehkoon tutkimukseen, josta kirjoitin täällä, on uskominen, me myös saamme orgasmimme varmemmin kuin muut naiset. Onko yhteys näiden kahden asian välillä juuri siinä, että keskitymme enemmän klitorikseen, erityisesti klitoriksen päähän? Mahdollisesti.

On myös siis syytä paneutua klitoriksen anatomiaan tarkemmin.

Silloin kun minä olin teini-ikäinen ja riittävän vanha saamaan seksivalistusta koulussa, elettiin 80-luvun jälkimmäistä puoliskoa. Klitoris oli silloisen opetuksen mukaan pieni pallukka osana häpyä ja sen sanottiin olevan naisen nautinnon kannalta merkittävä. Silloin kuitenkin vielä luultiin, että klitoris on se pieni näkyvä osa, jota nykyään mieluummin kutsutaan klitoriksen pääksi (eli klitoriksen terskaksi).

Jo seksologi Alfred Kinsey kyseenalaisti 1950-luvulla emättimen merkityksen naisen nautinnon tuojana tutkimustensa pohjalta. Suurin osa naisista ei saanut orgasmia yhdynnässä ja osa sai sen vain klitoriksen päätä samalla stimuloiden. Se, kuinka iso lantion sisällä sijaitseva osa klitoriksesta on, on kuitenkin varsin uutta tietoa. Urologi Helen O’Connell Royal Melbourne Hospitalista kuvasi klitoriksen magneettikuvauksessa ja sai mm. selville, että lepotilassa olevan klitoriksen pituus on jopa 9 cm. Tulokset julkaistiin vuonna 1998, mutta parempia kuvia klitoriksesta saatiin vasta niinkin myöhään kuin 2009, kun ranskalaiset tutkijat Odile Buisson and Pierre Foldès julkaisivat ensimmäiset 3D-kuvat stimuloidusta klitoriksesta (kuvissa alla keltaisella)

Voisi siis sanoa, että klitoriksella sanan uudessa merkityksessä oli tänä vuonna 5-vuotispäivä. Oikeastaan aika järkyttävää kun ajattelee, että asiaan on paneuduttu vasta nyt ja että nk. vaginaorgasmi onkin mitä todennäköisimmin "sisäinen" klitorisorgasmi. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, alla muita kuvia klitoriksesta:
piirros kiihottuneesta klitoriksesta Museum of Sexin sivuilta

Piirros kiihottuneesta klitoriksesta Museum of Sexin sivuilta

Piirros lepotilassa olevasta klitoriksesta sivusta päin Museum of Sexin sivuilta


Klitoris koostuu siis useasta osasta. Kuvissa näkyvä "glans" on siis klitoriksen pää (vanhalta nimeltään häpykieli eli klitoriksen terska). "Body" on klitoriksen varsi. Runko-osa (corpus), on kaksihaarainen. Kun klitoris on kiihottunut, sen corpora cavernosa-nimiset haarat, joille en löytänyt suomalaista nimeä, ikään kuin sulkevat emättimen/kohdunkaulan sisäänsä sen toiselta puolelta (ks. 3D-kuvat yllä). Pitkät toiset haarat (crura, crus clitoris) yhtyvät samoin keskiviivassa

Klitoriksen paisuvaisia (bulb of vestibule, vestibular bulbs, bulbus clitoridis) puolestaan kutsuttiin ennen eteispaisuvaisiksi, mutta niiden todettiin magneettikuvissa olevan osa klitorista. Klitoriksen paisuvaisten mahdollista tarkoitusta ei vielä tarkkaan tiedetä.

Koska kyseessä on näinkin uutta tietoa, vuodelta 2009, ei ihme, että täsmällinen klitoristietous loistaa poissaolollaan. Suomenkielistä, ajan tasalle päivitettyä materiaalia on käytännössä mahdotonta löytää. Myös kaikki vuotta 2009 vanhemmat kirjat ovat auttamatta ainakin kuvien osalta vanhentuneita. Verkostakaan päivitettyä materiaalia ei suomenkielisiltä saiteilta löydy. Väestöliiton sivujen kuvaus joutsenesta on lähinnä sitä, mitä klitoriksen rakenteesta uusimman tutkimuksen mukaan tiedetään.

Klitoris ei toki ole ainoa tie seksuaaliseen onneen eikä anatomian tarkka tuntemus itsessään ole nautinnon tae. Rakenteellisia eroja on naisten välillä paljon, joten kaikkein tärkeintä on ensinnäkin tutustua omaan pimppiinsä ja selvittää mistä se eniten pitää sekä keskustella ja kuunnella mistä oman kumppanin pimppi pitää. Eli ikään kuin lähteä nollasta liikkeelle aloittaessaan suhteen uuden naisen kanssa.

Tästä päästään myös tuoreeseen tutkimukseen anorgasmiasta (orgasmikyvyttömyydestä). Vastikään, eli helmikuussa 2014, Journal of Sexual Medicine-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan klitoriksen koolla ja sijainnilla on olennainen merkitys silloin kun nainen ei saa orgasmia. Magneettikuvauksissa havaittiin, että anorgasmiasta kärsivillä naisilla klitoriksen pää on pienempi ja klitoriksen runko itsessään on kauempana emättimestä kuin normaalisti orgasmeja saavilla naisilla.

Kuva Huffington Postin uutisesta (isompi kuva täällä)

Tähän mennessä on luultu, että syyt orgasmittomuuteen ovat henkistä laatua, kokemattomuudesta, parisuhteen ongelmista tai estoista johtuvia, hormonaalisiin, hermostollisiin, verenkiertoon tai sukuelinten herkkyyteen liittyviä syitä. Syy voikin siis olla vain anatominen, ainakin osalla naisista.

Tutkimus ei ollut ensimmäinen laatuaan. Anatomian merkitystä orgasmin saamiseen tutkittiin jo 90 vuotta sitten. Asialla oli tuolloin prinsessa Marie Bonaparte. Hän kärsi itse vaginaorgasmien puutteesta ja halusi selvittää mistä tämä "orgamikyvyttömyys" johtui. Hänen tutkimuksessaan ne 69 % naisista, joilla klitoriksen pään etäisyys vaginan aukosta oli alle tuuman (2,5 cm), olivat onnekkaimpia ja saivat orgasmeja yhdynnässä. Ne 10 % naisista, joilla klitoriksen pään etäisyys emättimen aukosta oli tasan tuuman, saivat yhdyntäorgasmeja eri asentoja ja tapoja kokeillen. Vähiten onnekkaat 21 % naisista, joihin prinsessa Bonaparte itsekin kuului, joilla klitoriksen etäisyys emättimen aukosta oli yli tuuman, eivät juuri koskaan, tai koskaan, saaneet orgasmia pelkästään yhdynnän avulla. Tutkimuksen seurauksena Bonaparte halusi siirtää oman klitoriksensa sijainnin lähemmäksi emättimen aukkoa. Leikkaukset eivät olleet kovin menestyksekkäitä.

Lääketieteellisessä mielessä orgasmiongelmista ja -kyvyttömyydestä on useita eri muotoja (Duodecimin Seksuaalisuus-kirjan mukaan):

1) Primaarinen anorgasmia eli tilanne, jossa nainen ei ole koskaan, missään yhteydessä saanut orgasmia
2) Sekundaarinen anorgasmia eli tilanne, jossa orgasmeja on koettu aiemmin, mutta ei enää millään riittävällä stimuloinnilla
3) heikentyneet orgasmit
4) Orgasmin saamiseen kuluu ahdistavan paljon aikaa
5) Orgasmeja tulee vain satunnaisesti
6) Tilannekohtainen orgasminpuute esimerkiksi tietyn kumppanin kanssa

Tässä yhteydessä on myös huomioitava, että orgasmikyvyttömyys diagnosoidaan seksuaaliseksi häiriöksi vain jos nainen itse kokee sen henkilökohtaisena ongelmana.

Mikäli sinulla tai kumppanillasi on edellä mainittuja orgasmiongelmia, apua on saatavilla, erilaisten rakasteluasentojen ja -muotojen kokeilemisen lisäksi. Voit hakeutua seksuaalineuvojan tai -terapeutin vastaanotolle ja saada neuvoja tilanteeseen. Itseapuna suositellaan omaan anatomiaan ja kehoon tutustumista sekä sooloseksiä. Mikäli haluat tavata seksuaalineuvojan tai -terapeutin, jolla on kokemusta myös homoseksuaalien hoitamisesta, voit aivan hyvin "kilpailuttaa" palveluntarjoajat ja kysyä ensin vaikkapa sähköpostitse onko neuvojalla/terapeutilla kokemusta aihealueesta. Pääsääntöisesti voinee tosin sanoa, että näiden ammattiryhmien edustajat ovat "taviksia" huomattavasti suvaitsevaisempia ja myös koulutettuja hoitamaan homoseksuaaleja. Älä siis turhaan pelkää, että sinua suuntautumisesi takia vastaanotolla nenän vartta pitkin katsottaisiin.

Seksuaalineuvontapalveluja Suomessa tarjoavat mm. Väestöliitto ja Sexpo sekä lukuisat yksityiset lääkäriasemat, YTHS ja monien sairaanhoitopiirien omat terveyskeskukset.

Se klitoriksesta tältä erää. Seuraavaksi kirjoitan naisen suurimmasta sukuelimestä. Arvaatteko jo mikä se on?

tiistai 16. joulukuuta 2014

Naisen anatomiaa osa 2 - Sisäiset sukupuolielimet

Sukupuolielinten anatomiaa koskevissa blogipostauksissa ovat tällä kertaa vuorossa sisäiset sukupuolielimet, joilla tarkoitetaan vaginaa eli emätintä, lantiopohjan lihaksia ja lisääntymiseen tarvittavia naisen elimiä.


Sisäiset sukupuolielimet on esitelty alla olevassa Encyclopædia Britannican kuvassa, josta isompi versio täällä.

Suomenkielisen terminologian lähteinä olen käyttänyt Duodecimin Seksuaalisuus-kirjaa, sekä seksologi Kari Heusalan teosta Naisen seksuaalisuus. Lainausmerkeissä oleville en löytänyt suoraa suomalaista vastinetta, joten pyrin kääntämään ne yleisen anatomiasanaston mukaisesti. Suomennokset tärkeimpiin termeihin (ylhäältä vasemmalta myötäpäivään) ovat seuraavat:

Body of uterus = kohdun runko
Fundus of uterus = kohdunpohja
Uterina (fallopian) tube = munanjohdin
Ovary = munasarja
Urinary bladder = virtsarakko
Mons pubis = häpykukkula eli venuskukkula
Pubic sybmphysis = häpyliitos
Clitoris = tässä kuvassa klitoriksen eli häpykielen pää (kutsutaan myös klitoriksen terskaksi)
Urethra = virtsaputki
Urethral opening = virtsaputken ulkoaukko
Labia majora = ulommat häpyhuulet, jotka tunnetaan myös isoina häpyhuulina
Labia minora = sisemmät häpyhuulet, jotka tunnetaan myös pieninä häpyhuulina
Vestibule of vagina = emättimen eteinen
Vaginal opening = emättimen aukko
Vagina = emätin
Anus = peräaukko
Rectum = peräsuoli
Anterior fornix = emättimen etupohjukka
Cervix = kohdunkaula
External os of uterus = kohdun napukka
Posterior fornix = emättimen takapohjukka
Recto-uterine pouch = peräsuoli-kohtusyvänne
Endometrium = kohdun limakalvo

Seuraavassa tarkastelen sisäisten sukupuolielinten, eli lähinnä emättimen roolia ja merkitystä seksuaalisen toiminnan, kokemuksen ja mielihyvän kannalta.

Emätin eli vagina

Vagina eli emätin on noin 6-12 cm pitkä kudos emättimen eteisen ja kohdunnapukan välissä ja se sijaitsee virtsaputken takana ja peräsuolen edessä. Emättimen etu- ja takaseinämät ovat litistyneet toisiaan vasten (tämän voi huomata esimerkiksi asettaessa tamponin emättimeen omin sormin). Emättimessä ei ole rauhasia ja emättimen kostuminen kiihottuessa johtuukin verentungoksesta ja kudosnesteen tihkumisesta emättimeen.

Emättimen suojabakteeristo pyrkii pitämään emättimen happamuuden (4-5 pH) sellaisena etteivät bakteerit ja muut tulehdusten aiheuttajat pysty elämään ja lisääntymään emättimessä. Mikrobilääkkeet (kuten antibiootit) voivat tuhota näitä suojabakteereja ja näin altistaa tulehduksille, joiden aiheuttajat ovat yleensä peräisin peräsuolesta. Tämän vuoksi lesboseksiä harrastettaessa on tärkeää pitää huoli siitä, ettei peräsuolen bakteereja siirry sormien, dildon tai suun kautta emättimeen.

Emättimen etuseinämässä on runsaasti tuntohermoja. Kohtu-emätinhermot hermottavat emättimen yläosasta kaksi kolmasosaa sekä klitoriksen runkoa. Emättimen yläosan tuntoaistimus kulkee lantiohermon eikä häpyhermon kautta, jota kautta kulkee puolestaan klitoriksen tuntoaistimus. Näin ollen emättimen etuseinämän ja klitoriksen yhtäaikainen hyväileminen voikin aikaansaada erittäin voimakkaan mielihyvän tunteen. Kirjallisuudessa puhutaankin usein ns. G-pisteestä sekä A-pisteestä, joiden stimuloiminen voi olla erityisen nautinnollista.

G-piste

G-pisteestä on puhuttu paljon viime vuosikymmeninä. Vastaava "piste" oli kuvattu taolaisuudessa ja intialaisissa lemmenoppaissa jo vuosisatoja aikaisemmin. Länsimaiseen tietoisuuteen G-pisteen toi v. 1950 gynekologi Ernest Gräfenberg, joka kirjoitti erityisen erogeenisestä emättimen etuseinämän alueesta. Gräfenberg ei kuitenkaan väittänyt, että kyseessä olisi tietty piste, eikä myöskään kertonut sen kokoa tai arvellut missä se sijaitsisi. Nimensä, G-piste, alue sai kuitenkin Beverly Whipple ja John Perry-nimisiltä tutkijoilta, jotka nimesivät sen v. 1982 Gräfenbergin mukaan, julkaisten samalla G-piste -nimisen kirjan. He myös mainitsivat pisteen sijainnin, joka heidän mukaansa on aivan häpyluun takana, emättimen etuseinämässä, noin 3-4 cm päässä emättimen suulta. Duodecimin Seksuaalisuus-teoksessa etäisyydeksi mainitaan noin tuuma, eli 2,5 cm. Joka tapauksessa kyseistä aluetta on helppo stimuloida esimerkiksi keskisormen avulla, kuten kuvassa alla.

80-luvulta alkaen onkin sitten lähinnä kiistelty siitä onko G-pistettä ylipäätään olemassa ja onko kyseessä piste, alue vai harjanne. Lääketieteellisessä mielessä todisteita G-pisteen olemassaolosta ei ole, mutta se tiedetään, että alue on hyvin erogeeninen ja sen stimuloiminen tuottaa joillekin naisille voimakasta mielihyvää. G-pisteen alueen tuntemukset välittyvät aivoihin lantiohermon, eivätkä häpyhermon kautta kuten klitoriksen tuntemukset. Klitoriksen ja G-pisteen yhtäaikainen stimuloiminen voikin tuottaa voimakkaan mielihyvän tunteen johtuen juuri hermopäätteiden määrän kasvusta.


A-piste eli AFE-alue

AFE (Anterior fornix erogenous) eli A-piste on alue emättimen etuseinämässä, lähes etupohjukassa. Kyseisellä alueella on paljon tuntohermojen päätteitä, vaikka mitään erilaisia pisteitä ei sielläkään ole todettu. Alueen löytäneen Chua Chee Annin mukaan AFE:n merkitys on olennainen erityisesti niille naisille, joilla on vaikeuksia kostua, sillä kyseisen alueen stimuloiminen lisää hänen mukaansa emättimen nesteeneritystä. Muuta näyttöä, kuin Chua Chee Annin tutkimus, aiheesta ei kuitenkaan toistaiseksi ole.

Cul-de-sac

Kohdunkaulan ympärille muodostuvaa aluetta eli emättimen etu- ja takapohjukkaa nimitetään myös cul-de-saciksi. Kari Heusalan mukaan aluetta voitaisiin siis kutsua myös PFE:ksi (Posterior fornix erogenous). Kuten AFE:ssakin, alueella on runsaasti hermosäikeitä. Aiheesta kirjoittaneiden Barbara Keeslingin ja Josephine Sevelyn mukaan alue laajenisi ja tulisi erityisen herkäksi penetraation aikana.

Yhteenvetona

Oli näitä edellä mainittuja pisteitä "pisteinä" itsessään olemassa tai ei, emättimessä ON useita kohtia, joissa on paljon hermopäätteitä ja jotka mahdollistavat tuntoaistimusten kokemisen. Näitä alueita stimuloimalla voi kokeilla mikä alue ja minkälainen stimulointi tuntuvat omasta kumppanista kaikkein parhaimmalta.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Naisen anatomiaa osa 1 - Vulva

On ollut kiireitä sekä töissä että vapaa-ajalla, joten pientä taukoa kirjoittamisessa. Nyt kuitenkin taas täällä, aiheena tällä kertaa naisen sukupuolielinten anatomia.

Oman ja toisen anatomian tunteminen edesauttaa seksuaalisen nautinnon kokemista ja seksuaalisen nautinnon tuottamista kumppanille. Aiheesta on olemassa paljon tekstimuodossa olevaa materiaalia, mutta riittävän hyvät kuvalliset esitykset aiheesta ovat harvassa, varsinkin suomenkielisinä versioina. Tekijänoikeussyistä en myöskään ala skannaamaan tänne kuvia painetuista opuksista vaan käytän tässä blogipostauksessa kuvalinkkejä englanninkielisiin sisältöihin sekä suomennan termit parhaani mukaan. Käytän samoja termejä myös muissa blogipostauksissani.

Naisen ulkoiset sukupuolielimet eli vulva

Sukupuolielimet jaetaan kahteen ryhmään, sisäisiin ja ulkoisiin. Ulkoisista sukupuolielimillä on seksuaalisen nautinnon kannalta suurempi merkitys ja niistä käytetään kattotermiä vulva. Vulvan osat eli ulkoiset sukupuolielimet on esitelty alla olevassa Encyclopædia Britannican kuvassa (iso versio täällä), joka yksityiskohdiltaan on verrattavissa mihin tahansa suomenkieliseenkin anatomian oppikirjaan.

Suomenkielisen terminologian lähteinä olen käyttänyt Duodecimin Seksuaalisuus-kirjaa, sekä seksologi Kari Heusalan teosta Naisen seksuaalisuus. Lainausmerkeissä oleville en löytänyt suoraa suomalaista vastinetta, joten pyrin kääntämään ne yleisen anatomiasanaston mukaisesti. Suomennokset ovat seuraavat:

Mons pubis = häpykukkula eli venuskukkula
Prepuce of clitoris = klitoriksen eli häpykielen huppu (kutsutaan toisinaan myös klitoriksen esinahkaksi)
Glans of clitoris = klitoriksen eli häpykielen pää (kutsutaan myös klitoriksen terskaksi)
Urethral opening (meatus) = virtsaputken ulkoaukko
Openings of paraurethral (Skene) ducts = skenen rauhastiehyt
Vestibule of vagina = emättimen eteinen
Labium minus = sisemmät häpyhuulet, jotka tunnetaan myös pieninä häpyhuulina
Vaginal opening = emättimen aukko
Labium majus = ulommat häpyhuulet, jotka tunnetaan myös isoina häpyhuulina
Hymenal caruncle = immenkalvon jäänteet
Opening of greater vestibular (Bartholin) gland = Bartholinin rauhastiehyt
Vestibular (navicular) fossa = "emättimen eteiskuoppa"
Frenulum of labium = "häpyhuulten kiinnityspoimu"
Posterior labial commissure = "alempi häpyhuulten liitoskohta"
Perineal raphe = väliliha
Anus = peräaukko

Seuraavassa tarkastelen ulkoisten sukupuolielinten roolia ja merkitystä seksuaalisen toiminnan, kokemuksen ja mielihyvän kannalta.

Sisemmät ja ulommat häpyhuulet

En yleisesti ottaen pidä siitä, että naisen sukupuolielimiä verrataan miesten vastaaviin, koska en pidä miehiä ylipäätään ylempi "malli-ihmisinä", johon naista verrattaisiin. Nainen on aivan yhtä paljon malliyksilö kuin mieskin. Koska miehen sukupuolielimiin vertaaminen kuitenkin auttaa ymmärtämään naisten ja miesten sukupuolielinten samankaltaisuutta ja saattaa auttaa etenkin lesboseksissä kokematonta naista ymmärtämään myös naisen anatomiaa paremmin, käytän teksteissä vertauksia miehen sukuelimiin. Pahoittelut, jos se jotakuta ärsyttää. Tarkoitus on siis auttaa ymmärtämään ja oivaltamaan missä naisen anatomia vertautuu mieheen miehen nautintoon keskittyvässä maailmassamme.

Ulommat eli "isot" häpyhuulet (labia majora pudendi) vastaavat miehen kiveksiä. Ulommat häpyhuulet ovat pituudeltaan noin 7-9 cm kokoiset ja 2-4 cm leveät. Ulommissa häpyhuulissa on tali- ja hikirauhasia, sekä karvoitusta. Ulompien häpyhuulten sisäpinta on karvatonta, mutta siinä on talirauhasia. Ulompien häpyhuulten ulkopinnalta alkava karvoitus saattaa ulottua häpykukkulan lisäksi myös reisien sisäpinnalle, mikäli naisen testosteronitaso on tavallista korkeampi.

Hormonitoiminta sekä kehon rasvamäärä vaikuttavat myös ulompien häpyhuulten kokoon ja lisääntymisikäisen naisen ulommat häpyhuulet ovatkin hiukan isommat kuin ennen murrosikää tai menopaussin jälkeen. Jostain syystä vasen ulompi häpyhuuli on myös usein oikeanpuoleista isompi. Ei siis pidä potea huonoa itsetuntoa senkään takia, että omat sukupuolielimet ovat epäsymmetriset, tämä on aivan normaalia.

Sisemmät häpyhuulet (labia minora pudendi) vastaavat miehen peniksen ihoa. Pituutta niillä on noin 2-10 cm ja paksuutta 0,5-1 cm. Leveys (0,7-6 cm) vaihtelee iän ja synnyttäneisyyden mukaan ja ne ovat usein epäsymmetriset. Synnyttäneillä naisilla tai niillä naisilla, joilla sisemmät häpyhuulet ovat tavallista isommat, sisemmät häpyhuulet saattavat ulottua ulompien häpyhuulten ulkopuolelle eli pilkistää ulos ulompien häpyhuulten välisestä häpyraosta. Sisempien häpyhuulten liikakasvusta sanotiin olevan kyse silloin jos sisempien häpyhuulten leveys eli halkaisija on yli 4 cm (nykytiedon mukaan asia ei enää ole niin yksiselitteinen). Liikakasvu voi aiheuttaa kosmeettista haittaa ja saattaa vaikeuttaa hygienian hoitoa erityisesti kuukautisten aikana.

Sisemmissä häpyhuulissa ei ole karvoitusta, eivätkä ne sisällä rasvakudosta. Niissä on kuitenkin talirauhasia ja runsas laskimosuonitus. Talirauhaset voivat joskus myös tukkeutua ja muodostaa näppyjä häpyhuuliin. Hyvä hygienia estää talirauhasten tukkeutumista ja jos niihin on taipumusta esimerkiksi sisempien häpyhuulten kasvun takia, kannattaa esimerkiksi kuukautissuojien laatuun ja niiden käyttöön ylipäätään kiinnittää erityistä huomiota. Pitkiä aikoja käytettävät hautovat siteet saattavat edesauttaa talirauhasten tukkeutumista ja vähemmän hautova puuvillainen kuukautisside saattaa olla sen vuoksi parempi kuin muovinen kuukautisside.

Sisemmät häpyhuulet jakautuvat yläosassaan kahteen poimuun, joista ylempi muodostaa klitoriksen hupun (eli klitoriksen esinahan) ja alempi klitoriksen siteen.


Klitoris

Klitoriksesta ja sen merkityksestä naisen seksuaaliselle nautinnolle voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan. Keskityn tässä kuitenkin paitsi anatomiaan, myös nautinnon kannalta merkityksellisimpiin kohtiin klitoriksessa ulkoisten sukupuolielinten osana.

Kuten aiemmin jo kirjoitinkin, Väestöliiton kuvaus klitoriksesta on luultavasti parhaimpia lukemiani: "Klitoriksen rakenteen kuvaamisessa auttaa mielikuva joutsenesta. Joutsenen pää on yleensä ojentunut näkyväksi ja tunnettavaksi kohoumaksi, joka sijaitsee 1-4cm emättimen aukon etupuolella. Tämä pieni pää on kuin hupun suojassa. Se on se kuuluisa klitoris, tosin vain sen ulkoinen osa. Klitoriksella, siis mielikuvan joutsenella, on kaula, joka jatkuu sisälle lantioon. Sitten tulee vielä rinta ja vatsa, jotka sijaitsevat emättimen etureunassa. Kun puhutaan G-pisteestä, niin kyseessä on osa klitoriksen runkoa. Se on ikään kuin sen joutsenen rinta ja vatsa, ehkä jopa osa kaulaakin. Sitä voi silitellä noin 1-4cm emättimen aukon sisäpuolella. Joillekin naisille, ei kuitenkaan kaikille, kohta on erityisen erogeeninen ja nautinnollinen. G-piste ei kuitenkaan ole mikään maalitaulu, johon olisi osattava tähdätä, kuten eivät klitoriksen muutkaan osat. Tätä joutsenen kaulaa ja päätä voi tavoittaa painelemalla ja hyväilemällä naisen ulkoisia sukupuolielimiä laajaltikin. Emättimen sisältä taas voi tavoittaa joutsenen vatsaa ja rintaa."

Klitoriksen eli häpykielen näkyvin osa on siis sen terska eli klitoriksen pää (glans clitoridis). Klitoriksen pää sijaitsee sisempien häpyhuulten yläosan liitoskohdassa ja sitä peittää klitoriksen huppu (eli klitoriksen esinahka). Klitoriksen hupun tehtävä on suojata herkkää klitoriksen päätä. Klitoriksen hupun alapuolella sijaitsee klitoriksen side (frenulum).

Klitoriksen huppu on hyvin hermotettu, sen ihossa on soluja, jotka aistivat kosketusta ja hermoradat ovat yhteydessä myös suoraan klitorikseen.

Klitoriksen pään koko voi vaihdella suurestikin, neliömillimetreinä (pituus kertaa leveys) 4-60 mm2 välillä. Naisen kiihottuessa veren virtaaminen klitoriksen paisuvaiskudokseen, samoin kuin sen päähänkin, kasvaa. Klitoris jäykistyy ja klitoriksen pää tulee esiin klitoriksen hupun alta. Tätä kutsutaan naisen erektioksi. Naisen erektiolla on suuri vaikutus seksuaalisen mielihyvän kokemiseen myös penetraatiossa sillä klitoriksen sisempien haarojen paisuminen voimistaa emättimen kautta saatuja ärsykkeitä, sekä saattaa myös lisätä emättimen verentungosta ja emättimen seinämistä tihkuvan nesteen eritystä.

Klitoris muistuttaa siis rakenteellisessa mielessä penistä, vaikka erojakin on. Väittäisinkin, että klitoriksen merkitys naisen seksuaaliselle nautinnolle on ihan yhtä suuri kuin peniksen merkitys miehen nautinnolle. Klitoris on näkyviltä osiltaan huomattavasti pienempi kuin siitin ja koska seksin tärkeimpänä tarkoituksena ei kautta aikain suinkaan ole pidetty etenkään naisen nautintoa, moni nainen saa edelleen huonoa seksiä, koska heidän "penistään" ei kunnolla kosketeta.

Bartholinin rauhaset

Bartholinin rauhasia on kaksi ja ne avautuvat emättimen eteisessä klo 8:n ja 4:n kohdalla. Itse rauhaset sijaitsevat kudoksen sisällä ja ovat noin pavun kokoiset. Ne erittävät hiukan kirkasta nestettä emättimen eteiseen (joka on emättimen aukon ulompi osa) naisen kiihottumisen aikana ja niillä on siis toisin sanoen voiteleva vaikutus.

Skenen rauhaset

Skenen rauhaset eli parauretraaliset rauhaset ovat naisen suurimmat voitelevat rauhaset. Ne sijoittuvat virtsaputken vierelle ja avautuvat emättimen eteiseen samoin kuin Bartholinin rauhasetkin, (joka tosin ovat huomattavasti alempana, emättimen aukkoon nähden klo 4:ssä ja 8:ssa). Skenen rauhaset vastaavat miehen eturauhasta eli orgasmin aikana naisen ejakulaatiossa erittyvä kirkas neste on peräisin juuri Skenen rauhasista. Reaktio vastaa miehen siemensyöksyä, vaikka sillä ei naisen kohdalla olekaan mitään lisääntymiseen liittyvää merkitystä. Nesteen määrä voi myös vaihdella suuresti, jotkut naiset eivät koe nesteen erittymistä lainkaan, jotkut vain toisinaan ja jotkut lähes joka kerta lauetessaan. Sykäyksittäin, purkautumalla tai suihkuamalla purkautuva nestemäärä voi myös olla huomattavasti suurempi kuin miehen ejakulaation nestemäärä.

Skenen rauhasista erittyvän nesteen maku vaihtelee kuukautiskierron mukaan. Se voi maistua hyvin makealta, mutta myös happamalta, väkevältä tai kirpeältä. Hyvin makea makua on sanottu jopa hunajaa paremmaksi ja se on tyypillisin juuri ennen kuukautisia. Myös ruokavaliolla on merkitystä nesteen maun kannalta. Eräässä suuseksiä käsittelevässä oppaassa, Diana Cagen Box lunch - the layperson's guide to cunnilingus, listataan ruoka-aineita, jotka saattavat edesauttaa hyvää makua. Listalla on mainittu ananas, kiivihedelmä, meloni, mansikat ja selleri. Vältettäviä ruoka-aineita olisivat liha, parsakaali, parsa, maitotuotteet, kahvi, alkoholi ja tupakka. Itse en kyseiseen listaan sinällään uskoisi, sillä en ole vielä kohdannut naista, joka ei normaalin, saippuattoman alapesun jälkeen maistuisi erittäin hyvältä riippumatta siitä mitä hän on syönyt.

Peräaukko

Peräaukon eli anuksen merkitys seksuaaliselle nautinnolle on vähemmän arvostettu. Peräaukon kosketteluun, ja varsinkin sen nuolemiseen (rimming/anilingus), liittyy useilla ihmisillä voimakkaita estoja. Monet eivät halua sinne minkäänlaista ärsytystä tai kosketusta seksin aikana, varsinkaan suulla. Peräaukon nuoleminen voi kuitenkin tuottaa nautintoa, jos kyseisiä estoja ei ole. Peräaukkoa voi myös turvallisesti nuolla, kunhan hygieniasta on pidetty tarpeeksi hyvää huolta. On tärkeää myös huomioida ettei peräaukon nuolemisen jälkeen tule nuolla naisen emätintä tai klitorista, koska peräaukon bakteerien siirtyminen vaikkapa virtsaputkeen tai emättimeen voi aiheuttaa tulehduksia.


Ulkonäköpaineet

Naisten ulkoiset sukupuolielimet vaihtelevat ulkonäöltään ja kudosten mittasuhteiltaan suuresti. Ei ole olemassa ulkonäöltään "normaalia" pimppiä. Tästä huolimatta jotkut naiset ovat hakeutuneet kosmeettisiin leikkauksiin kokiessaan ulkoisten sukupuolielimiensä olevan epäsymmetriset, rumat tai hävettävät. Mallina käytetään pornoelokuvien jo leikeltyjä naisia tai pornolehtien photoshopattuja pimppejä. Yleisimpiä kosmeettisia toimenpiteitä on sisempien häpyhuulten leikkaaminen kun ne koetaan liian suuriksi. Leikkaukset saattavat kuitenkin vaurioittaa hermotusta ja verisuonitusta eikä operaatioiden merkitystä seksuaalisille tuntemuksille ole vielä tutkittu. Koska sukupuolielinten ulkonäkö vaihtelee muutenkin paljon, miksi ottaa turhia riskejä sen suhteen, ettei enää leikkauksen jälkeen pystyisi samalla tavalla nauttimaan seksistä, puhumattakaan mahdollisista toiminnallisista ongelmista (kiihottuminen, orgasmin saaminen)?

Kehottaisinkin kosmeettista leikkausta pohtivaa naista kääntymään pikemminkin seksuaalineuvojan tai -terapeutin puoleen, mikäli ulkonäköön liittyvä häpeä vaikeuttaa seksuaalisen nautinnon saamista tai on este esimerkiksi suuseksistä nauttimiselle. Verkosta voi myös etsiä kuvia pimpeistä, vaikka suurin osa pimppimateriaalista netissä on ikävä kyllä näitä pornonäyttelijöiden silvottuja versioita. Todenmukaisemman kuvan pimppien erilaisuudesta saa todennäköisimmin esimerkiksi yleisissä saunoissa, mikä suomalaiselle naiselle on suuri etu. Uskoisinkin meillä olevan vähemmän näitä alapäähän liittyviä ulkonäköpaineita kuin alastomia ihmisiä harvemmin näkevillä sisarillamme esimerkiksi rapakon takana. Tosin siihenkin on löytynyt helpotuskeino eli "Large Labia Project"-niminen sivusto, jossa ihan tavalliset naiset kertovat ulkonäköpaineistaan oman pimppinsä suhteen. Sivustolla on runsaasti käyttäjien lähettämiä kuvia heidän omista pimpeistään.

Tämä ulkoisista sukupuolielimistä ainakin tällä kertaa. Myöhemmin lisää naisen sisäisistä sukupuolielimistä.