sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Halu ja sen tappajat


Stereotyyppisen käsityksen mukaan miehet haluavat seksiä osapuilleen aina ja naiset huomattavasti harvemmin. Entäpä kaksi naista? Jos naiset kerran haluavat seksiä harvemmin, onko naisparin seksielämä hiljaisempaa kuin heteroparin? Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan ei ole.

Lesbian Bed Death pelkkä myytti?

Amerikkalainen naisista pitäville naisille suunnattu verkkojulkaisu Autostraddle sai lesboseksiin liittyvään kyselyynsä tammi-maaliskuussa 2015 kaiken kaikkiaan 8566 vastausta. 35 % kyselyyn osallistuneista queer-naisista haluaisi harrastaa seksiä kerran päivässä tai useammin, mutta vain reilut 3 % naisista tekee niin. 86 % tutkimukseen osallistuneista naisista haluaisi harrastaa seksiä useammin kuin kerran viikossa ja 35,6 % queernaisista tekeekin niin.

New York-lehden Alex Ronan vertaili numeroita seksitutkimuksen johtavan instituution Kinsey-instituutin heteroseksiä koskeviin lukuihin ja tulos oli se, että monogaamisissa suhteissa olevat naisparit harrastavat seksiä yhtä usein tai jopa useammin (35,6 %) kuin naimisissa olevat, samaan ikäryhmään kuuluvat heterosuhteissa olevat naiset (35,235,3 %). Lukujen vertailemisessa on toki omat haasteensa, sillä erityisesti heteroille suunnatuissa kyselyissä tutkimukset ovat usein penetraatiokeskeisiä ja jos kysymyksenasettelu olisi toisenlainen, luvut voisivat olla heteronaisten osalta hiukan suuremmatkin. Toki lienee niinkin, että heteroseksissä vagina- tai anaaliyhdyntä on useimmiten osa pariskunnan välistä seksiaktia. Suuruusluokka eri tutkimusten välillä on joka tapauksessa sama.

Ronan teki artikkelissaan muitakin johtopäätöksiä. Lesbot harrastavat hänen mukaansa enemmän seksiä kuin heteronaiset, koska lesboseksin kesto on pidempi kuin heteroseksin. Lesboseksi on hänen mukaansa myös laadukkaampaa kuin heteroseksi, koska lesbot myös saavat tutkimusten mukaan useammin orgasmeja kuin heteronaiset. Ronanin mukaan (heteromiehille selvästikin suunnatussa kirjoituksessa) edellä mainitusta voidaan oppia se, että naiset kyllä haluavat seksiä, mutta heidän miespuolisten kumppaniensa pitäisi vain panostaa seksiin, koska heteronaisten kiinnostus seksiin vähenee parisuhteen aikana jo muutaman ensimmäisen yhdessäolovuoden aikana.

Vaikka Ronanin kirjoitus onkin suhteellisen ankara heteromiehiä kohtaan, artikkelissa on hyviä, rivien välistäkin luettavia pointteja. Kumppanin panostuksella seksiin on merkitystä. Seksistä ja mieltymyksistä on tärkeätä keskustella. Jos kerran vain 30 % naisista saa orgasmin pelkästään vaginaa stimuloimalla, on tärkeää huomioida klitoriskin. Asia, joka lesboseksissä tulee lähes automaattisesti huomioiduksi.

Lesbian Bed Death, jota myös lyhenteellä LBD kutsutaan, on siis pelkkä myytti. Kyseinen käsitys lesboparien vähäisestä seksielämästä sai alkunsa vuonna 1983 sosiologi Pepper Schwartzin tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan lesbosuhteissa on vähemmän seksiä ja intiimiä kanssakäymistä kuin heterosuhteissa. Hänen tekemäänsä tutkimusta kritisoitiin kuitenkin jo silloin useasta syystä. Otanta oli pieni eikä tutkimuksessa otettu huomioon naisten välisen seksin monenlaisia eri tapoja vaan siinä keskityttiin penetraatioon sillä 80-lukulainen käsitys seksistä sisälsi nimenomaan yhdynnän eikä niinkään muita seksin harrastamisen tapoja. Luvut eivät siis välttämättä heijastaneet edes tutkimukseen osallistuneiden seksitapoja, koska esimerkiksi suuseksi on lesbosuhteissa yleistä.

Kritiikistä huolimatta käsite "lesbojen sänkykuolema" jäi kuitenkin elämään tutkimuksen jälkeenkin. The Daily Dotiin haastatellun, The Whole Lesbian Sex Bookinkin kirjoittanut Felice Newman kutsuukin LBD:tä yhteisölle tehdyksi suurimmaksi karhunpalvelukseksi. Lesbian Bed Death-käsitteen taakse on ollut helppo piiloutua silloin kun pitkässä parisuhteessa on ollut aiempaa vähemmän seksiä. On helpompaa uskotella, että seksin väheneminen pitkässä naissuhteessa on (virheellisten tutkimustulosten perusteella) normaalia, kuin parantaa omaa seksielämäänsä.

Samassa Daily Dotin artikkelin haastattelussa Newman antaa myös neuvoja tilanteeseen, jossa seksi on vähäisempää kuin aiemmin. Kommunikointi on hänen mukaansa tärkeintä. Eikä pelkästään kumppanin kanssa vaan myös ystävien kanssa keskusteleminen. Hänen mukaansa kaikella sellaisella, joka on vakuumissa, eristettynä muusta elämästä, on taipumus kuihtua. Olen taipuvainen ajattelemaan samalla tavalla, hyvien ystävien kanssa keskustellessa voi saada hyviä ideoita omaankin seksielämään. Samoin kuin kirjallisuutta lukemallakin. Seksin ajatteleminen ja siitä puhuminen jo itsessään virittävät mielen vastaanottavaisemmaksi toiminnallekin.

Minkälaista lesboseksi sitten on heteroseksiin verrattuna? Vuonna 2001 kirjoitetussa LBT:tä kritisoivassa artikkelissa summataan tutkimustuloksia Kinseyn sekä Masters & Johnsonin ajoista alkaen. Heteroseksin kesto on ollut erään tutkimuksen mukaan keskimäärin 8 minuuttia, kun lesboseksin arvioidaan olevan selvästi pitkäkestoisempaa. Naisista pitävät naiset taasen ovat tutkimusten mukaan ylipäätään tyytyväisempiä seksielämäänsä kuin heteronaiset. He ovat seksuaalisesti määrätietoisempia, he kiihottuvat helpommin ja kommunikoivat seksuaalisista tarpeistaan, haluistaan ja mielihyvästään enemmän kumppaninsa kanssa sekä verbaalisti että non-verbaalisti. Heteroparien seksi on orgasmi- ja suorituskeskeisempää kun lesboparit puolestaan panostivat koko vartalon huomioimiseen, suutelemiseen, halailuun ja muuhun koskettamiseen eli esileikkiin ennen rintojen tai sukuelinten hyväilemistä. Heteropareilla tähän esileikkiin käytetty aika oli 70-luvun lopussa tehdyn tutkimuksen mukaan useimmiten vain 3060 sekuntia.

Lesbian bed death voidaan siis unohtaa virheellisenä johtopäätöksenä naisparien seksielämästä. Tiedämme tutkimusten perusteella, että sekä naisparien, että heteroparien seksielämä vähenee suhteen keston myötä. Mitkä asiat vaikuttavat tähän ja miten seksielämäänsä voisi piristää uudelleen? Haastava ja moniulotteinen aihe, josta koetan koota alle joitakin faktoja ja vinkkejä.

Kemian merkitys?

Feromonitutkimuksesta on julkaistu 1990- ja 2000-luvulla useita tieteellisiä artikkeleita. Aihetta on tutkittu loppujen lopuksi vielä vähän, mutta ihmisten kuulee monesti puhuvan ns. kemiasta. Etenkin sokkotreffeihin liittyen. Monesti joku on viestien perusteella aivan ihastuttava henkilö, mutta orastava suhde lässähtää välittömästi ekalla tapaamisella, koska ns. kemia puuttuu. Mistä tässä on kyse? Kenties tuoksuista ja kemiallisista signaaleista, joita emme itsekään tiedosta?

Aiheesta on kirjoitettu mm. Tiede-lehdessä. Karoliinisen Instituutin tekemässä PET-kuvaustutkimuksessa havaittiin, että "miehen androstadienoni aktivoi homomiesten ja heteronaisten aivoissa saman hypotalamuksen alueen. Heteromiehillä tämä aivoalue reagoi naisferomonikandidaattiin estratetraenoliin. Lesbonaisten hypotalamusta mieskemikaali ei sytyttänyt, mutta naiskemikaali sai aikaan samantapaisen vilkastumisen kuin heteromiehissä."

Samoin tiedämme, että feromonit aiheuttavat samassa taloudessa asuvien naisten kuukautisten synkronoitumisen. Eläimillä feromonien on todettu vaikuttavan kumppanin löytymiseen ja parinvalintaan. Ihmisilläkin on saatu vastaavanlaisia tutkimustuloksia. On myös havaittu, että ihmisillä on taipumus valita hajutestin perusteella kumppani, jolla on erilaiset vastustuskykyyn liittyvät geenit kuin hänellä itsellään. Suvunjatkamisen kannalta tällä on se merkitys, että mahdollisilla jälkeläisillä olisi parempi vastustuskyky ja samalla vältettäisiin mahdollinen sisäsiittoisuus.

Tutkijat puhuvatkin kemosignaaleista eli hajuaistin kautta välittyvistä kemiallisista viesteistä. Viestit eivät välttämättä ole tietoisesti aistittavia, mutta saattavat vaikuttaa paljonkin siihen, koemmeko jonkun tietyn henkilön seksuaalisesti puoleensavetävänä. Feromoneista väitelleen evoluutiobiologi Markus J. Rantalan mukaan onkin parinvalinnan kannalta parempi, että ihmiset huolehtivat hygieniastaan, eivätkä ”peitä ominaishajuaan hajusteilla ja pyri miellyttämään niitä ihmisiä, jotka eivät kyseisestä ominaishajusta pidä”.

Haluun vaikuttavat hormonit

Kari Heusala listaa kirjassaan Naisen seksuaalisuus ne hormonit, jotka vaikuttavat naisen seksuaaliseen haluun. Estrogeenin ja dopamiinin välinen yhteisvaikutus on naisen osalta merkittävässä roolissa nimenomaan halukkuudessa. Edellä mainittuja stimuloi ovulaation aikana erittyvä androgeeni, jota mieshormoniksikin kutsutaan. Estrogeenit herkistävät tuntoreseptorit seksuaalisille aistiärsykkeille ja herkistävät ihotuntoa. Estrogeenin tärkeitä tehtäviä ovat myös emättimen limakalvojen kunnossapito sekä klitoriksen paisuvaiskudokselle tärkeän typpioksidin tuotantoa säätelevän NOS-entsyymin tuotanto.

Prolaktiini, jota erittyy imetyksen ja raskauden aikana, puolestaan vähentää seksuaalista halukkuutta. Testosteroni taasen voimistaa halukkuutta. Progestiinia, jonka tiedetään vaikuttavan seksihaluihin, on nykyisissä ehkäisypillereissä aiempaa huomattavasti vähemmän, eikä se siten vaikuta suoraan seksuaaliseen haluttomuuteen. Ehkäisypillerien käyttäminen voi kuitenkin laskea naisen testosteronitasoja merkittävästi ja vaikuttaa siten seksuaalista halua vähentävästi.

Sitä ei tutkimusten pohjalta kuitenkaan tiedetä, kuinka paljon tiettyjä hormoneja tarvitaan seksuaalisen halun syttymiseksi. Tärkein libidon kantava voima on hormoneista huolimatta kyseessä olevien seksikumppanien välinen suhde, kummankin osapuolen seksuaalinen menneisyys, oman itsensä hyväksyminen sekä kokonaishyvinvointi.

Muita rakkaushormoneja ovat adrenaliini, joka vaikuttaa seksuaaliseen suorituskykyyn, noradrenaliini joka lisää kehon vireystasoa ja mielihyvän tuntemuksia sekä mielihyvä- ja kiintymyshormonit dopamiini, oksitosiini ja vasopressiini. Rakasteleminen itsessään siis ruokkii seksielämää. Kun seksiä on, se tuottaa mielihyvää, kasvattaa läheisyyden tunnetta ja lisää halukkuutta seksiin jatkossakin.

Hormonit voivat siis vaikuttaa paljonkin haluun ja haluttomuuteen. Mikäli epäilet haluttomuuden johtuvan hormoneista, sairaudesta tai lääkkeistä, asiasta kannattaa jutella lääkärin kanssa.

Seksin muut tappajat

Terveyteen liittyvää tietoa tarjoava WebMD listaa 13 halun tappajaa. Ensimmäinen niistä on stressi. Työhön, kotiin ja parisuhteeseen liittyvällä stressinhallinnalla voi siten olla seksuaalista halukkuutta lisäävä vaikutus.

Halukuutta seksiin vähentävät olennaisesti myös parisuhteeseen liittyvät muut ongelmat. Riitely, huono kommunikointi ja luottamusongelmat vievät kiinnostustamme seksiin.

Kohtuullinen määrä alkoholia voi nostaa halukkuutta seksiin, mutta liika alkoholi voi turruttaa seksuaalisen halun. Kännissä oleva kumppani voi myös olla turn off.

Neljäs halun tappaja on liian vähäinen yöuni. Olotila ei ole energinen ja seksikäs, jos takana on unettomia tai huonosti nukuttuja öitä.

Viides halun tappaja on lasten hankkiminen. Seksihalut itsessään eivät välttämättä katoa minnekään, mutta lasten takia kahdenkeskistä aikaa on vähemmän. Ratkaisuja ongelmaan voivat olla vaikkapa seksin harrastaminen lapsen päiväunien aikana tai kahdenkeskinen aika lastenhoitajaa hyödyntämällä.

Kuudes halun tappaja ovat erilaiset lääkkeet. Seksihaluja vieviksi lääkkeiksi on todettu mm.  SSRI-lääkkeet, joita käytetään masennuksen hoidossa, verenpainelääkkeet, ehkäisyvalmisteet, kemoterapia ja HIV-lääkkeet. Mikäli epäilet lääkityksen vaikuttavan haluttomuuteen, älä koskaan lopeta lääkettä omin neuvoin vaan kysy ensin mielipidettä lääkäriltäsi. Tarjolla voi olla joku sinulle paremmin sopiva vaihtoehto.

Seitsemäs halun tappaja on negatiivinen kehonkuva eli huono itsetunto. Jos olet tyytyväinen omaan kehoosi, olet itsevarmempi sängyssä ja tunnet olosi seksikkäämmäksi. Koeta siis hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Jos puolestaan kumppanisi kärsii huonosta itsetunnosta oman kehonsa suhteen, kehu ja anna positiivista palautetta hänen ulkonäöstään.

Kahdeksas halun tappaja on huomattava ylipaino. Ylipaino saattaa vaikuttaa seksiin negatiivisella tavalla siksi, että se voi vähentää seksistä nauttimista, seksissä "suoriutumista" (fyysinen rasitus) tai huonontuneen itsetunnon kautta.

Yhdeksäs halun tappaja ovat erektio-ongelmat (artikkeli on heteroille suunnattu) eli fyysiset tai toiminnalliset ongelmat. Naisillakin on seksiin liittyviä fyysisiä ongelmia, kiihottumisongelmia, kostumisongelmia, orgasmiongelmia, vaginismia jne. jotka voivat vähentää kiinnostusta seksiin.

Kymmenes halun tappaja ovat hormonaaliset ongelmat.

Yhdestoista halun tappaja on masennus. Masennus vie mielihyvän lähes kaikesta sellaisesta, josta henkilö aiemmin nautti. Mikäli kärsit masennuksesta ja seksihalusi ovat olleet jo aiemminkin matalat, kerro asiasta lääkärillesi. Jotkut masennuslääkkeet nimittäin vähentävät seksihaluja entisestään.

Kahdestoista halun tappaja ovat vaihdevuodet. Emättimen kuivuus ja penetraatiokivut voivat vaikuttaa myös halukkuuteen, jos seksi ei ole miellyttävä kokemus fyysisistä syistä johtuen.

Kolmastoista WebMD:n listaama halun tappaja on läheisyyden puute. Jos seksielämä on vähentynyt, kokeilkaa viettää enemmän ei-seksuaalista aikaa keskenänne. Jutelkaa, olkaa lähekkäin, viestittäkää rakkautta toisiinne muulla tavoin kuin seksuaalisesti.

Seksiä ja erityisesti halua tutkinut Kristen Mark listaa Psychology Todayssä vielä kolme epäsuorempaa asiaa, jotka vaikuttavat seksuaaliseen haluumme.

"Meidän"-sanan korvaaminen "minulla". Intohimo on kuin tuli ja tuli tarvitsee ilmaa. Intiimiys edellyttää läheisyyden kokemusta, mutta intohimon kokeminen vaatii erillään olemista. Tasapainoileminen edellä mainittujen välillä voi olla hankalaa, mutta suhteen kummallakin osapuolella tulisi olla omiakin juttuja ja sitä kautta tilaa kaivatakin toista.

Tarvitsevuus. Kaikilla meistä on tarpeita ja monet niistä, kuten turvallisuuteen ja läheisyyteen liittyvät tarpeemme, tulevat tyydytetyiksi hyvässä romanttisessa parisuhteessa ainakin suurimman osan aikaa. Mikäli kuitenkin odotamme kumppanimme täyttävän kaikki odottamattomat ja yllättävät mielihalumme ja intohimomme parisuhteessa, saatamme aiheuttaa hallaa kumppanin halukkuudelle.

Rutiinit. Ihmisellä on taipumus haluta asioita, jotka eivät ole liian tuttuja. Seksilelut ja uudet asusteet voivat tuoda vaihtelua seksielämään, mutta ne eivät välttämättä ratkaise itse ongelmaa. Jokaisen personaassa on monta "kerrosta" ja ulottuvuutta, asioita, jotka eivät ole välttämättä vielä tuttuja pitkäaikaisellekaan kumppanille. Näitä asioita olisi hyvä tuoda silloin tällöin esillekin. Jos olet esimerkiksi utelias jonkun uuden seksin osa-alueen suhteen (roolileikit, valta-asetelmat, tuhmien puhuminen jne.), ota asia puheeksi kumppanisi kanssa. Hän voi sen jälkeen nähdä sinut uudessa valossa ja kiinnostua sinusta uudella tavalla.

Seksuaalisen yhteensopivuuden merkitys?

Kristen Mark kirjoittaa Psychology Todayssä seksuaalisen yhteensopivuuden merkityksestä. Mitä yhteensopivampia seksuaalisesti olemme, sitä tyytyväisempiä seksielämäämme myös olemme. Seksuaalinen tyytyväisyys vaikuttaa tyytyväisyyteen yleensäkin. Jos tyytyväisyys seksielämään laskee, olemme tyytymättömämpiä myös suhteeseemme ylipäätään. Ja vastaavasti, mitä tyytyväisempiä olemme seksiin, sitä tyytyväisempiä olemme parisuhteeseenkin.

Mitä seksuaalinen yhteensopivuus sitten tarkoittaa? Käytännössä yksittäisiä seksiakteihin liittyviä käytännön asioita. Esimerkiksi niitä asioita, jotka ovat turn on ja turn off. Jos toinen haluaa aina rakastella valot päällä ja toinen pilkkopimeässä, se voi johtaa seksuaalisen halukkuuden vähenemiseen ja sitä kautta seksin vähenemiseen.

Identtistä, tai itseä täysin täydentävää seksikumppania on toki vaikea löytää (varsinkin kun muidenkin asioiden kuin seksin tulisi olla kunnossa suhteen tulevaisuuden kannalta), mutta kumppanin olisi hyvä olla mahdollisimman "samanhenkinen" sängyssä kuin itsekin on. Käsitys yhteensopivuudesta on myös Kristen Markin mukaan tärkeämpää seksuaalisen tyytyväisyyden kannalta kuin yhteensopivuus turn offien ja turn onien kannalta. Meidän ei siis tulisi juosta karkuun siinä vaiheessa kun uusi tuttavuus kertoo yksittäisistä mieltymyksistään, jotka sattuvat eroamaan omistamme. Se mikä yhdistää meitä, voi olla ratkaisevampaa ja yhteensopivuuden kokemusta lisäävää enemmän kuin joku yksittäinen seksin osa-alue.

Mitä tehdä silloin kun seksin määrä on vähentynyt?

Lesbopareja vuosien ajan parisuhdeongelmissa auttanut Glenda Corwin, jonka kirja Sexual Intimacy for Women: A Guide for Same-Sex Couples löytyy minunkin kirjahyllystäni, antaa joitakin neuvoja pareille, joiden seksielämä on vähentynyt.

Ensinnäkin, varatkaa aikaa seksille. Aikatauluttakaa seksi ja suunnitelkaa sitä etukäteen. Suuri osa naisista ajattelee, että seksin tulisi aina olla spontaania, eikä sitä pitäisi suunnitella tai valmistella. Seksuaalisesti aktiivisille naisille on kuitenkin yhteistä se, että seksille varataan erikseen aikaa tai sitä suunnitellaan. Seksin suunnittelemiseksi voidaan laskea mm. sopivien asujen miettiminen, lakanoiden vaihtaminen, kännykän äänettömälle pistäminen, kahdenkeskisen rauhan varmistaminen, kumppaniin keskittyminen - kaikki sellainen, joka luo seksille otollisen mielentilan. Niin kuin suhteen alkuvaiheessa suunnitellut yhteiset illanvietotkin tekivät. Corwin kutsuu tätä seksin suunnittelemista 24 tunnin esileikiksi, joka voi alkaa edellisenä päivänä vaikkapa sillä, että varaa kivasta ravintolasta illallispöydän.

Toisekseen, keskustelkaa. Puhukaa mahdollisimman usein ja mahdollisimman avoimesti seksuaalisista tunteistanne ja kuunnelkaa aktiivisesti sekä tuomitsematta toinen toisianne. Jo pelkkä seksistä puhuminen voi syventää ja kasvattaa intiimiyttä, luottamusta ja rakkautta.

Kolmanneksi, fantasioikaa. Omien fantasioiden ajatteleminen sängyssä voi parantaa seksistä nauttimista sillä ne saavat sinut kokemaan itsesi seksuaalisemmaksi. Tutkimusten mukaan ne naiset, jotka fantasioivat seksin aikana, ovat myös tyytyväisempiä seksielämäänsä.

Neljänneksi, älkää ottako paineita orgasmin saamisesta. Älä murehdi sitä kuinka kauan sinun kestää saada orgasmi, äläkä teeskentele orgasmeja. Voit harjoitella orgasmin saamista sooloseksin avulla, perehtyä siihen minkälainen kosketus sinusta tuntuu parhaimmalta ja kertoa sen sitten kumppanillesikin.

Muita neuvoja, joita löytyy naispareille suunnatusta kirjallisuudesta, ovat "treffien" järjestäminen eli kahdenkeskinen aika, kenties jopa yhteinen harrastus. Voitte hankkia jonkun uuden seksilelun, lukea yhdessä eroottista kirjallisuutta tai katsoa pornoa, jos molemmat kokevat sen kiihottavaksi. Eroottisen hieronnan opetteleminen tai tantraseksi voivat tuoda uusia ulottuvuuksia ja uutta mielenkiintoa seksiin.

Mikäli kumppanusten seksuaaliset tarpeet ja halut ovat merkittävästi erilaiset ja toinen haluaa seksiä selvästi useammin kuin toinen, on asiasta myös tärkeää puhua. Sen osapuolen, jonka libido on aiempaa alempi, olisi hyvä kertoa kumppanilleen ettei vika ole kumppanissa ja hän on yhtä puoleensavetävä kuin ennenkin, jotta vältettäisiin mahdolliset itsetunto-ongelmat. Jatkuva torjutuksi tuleminen kun voi olla itsetuntoa merkittävästi huonontava asia.

Felice Newmanin mukaan omaa libidoaan voi myös pitää yllä harjoittamalla sitä. Esimerkiksi fantasioiden tai sooloseksin avulla, aisteihin liittyvin harjoituksin, pitämällä seksipäiväkirjaa, antamalla vaikkapa sylitanssin, käymällä drag king-esityksessä, katsomalla pornoa, lukemalla eroottista kirjallisuutta, suunnittelemalla seksiä, harrastamalla seksiä, lukemalla seksioppaita. Seksin ajatuksissa pitäminen pitää libidonkin elossa.

Mikäli jommallakummalla suhteen osapuolista on meneillään seksihalujen osalta hiljaisempi kausi, esimerkiksi stressin tai univajeen takia, se ei Felice Newmanin mukaan tarkoita, että seksin tulisi suhteessa loppua kokonaan. Asiasta on tärkeä keskustella avoimesti, tuomitsematta, syyttelemättä, valittamatta, ruinaamatta ja marisematta. Hyvä keskustelu voi auttaa ymmärtämään kumppanin tarpeita. Seksiä voi myös harrastaa tavoilla, jotka ottavat huomioon kumppanien erilaiset tarpeet. Kunhan asiasta on sovittu ja sopimus on molemmille ok. Molempien ei ole pakko saada orgasmia eikä molempien tarvitse itse saada seksuaalista mielihyvää jokaikisellä kerralla, jos tilanne on se ettei toinen halua yhtä paljon seksiä kuin toinen. Voi vaikkapa riittää, että vain toista osapuolta hyväillään seksuaalisella tavalla ja toinen osallistuu tilanteeseen syleilemällä kumppaniaan kun kumppani masturboi. Halu saattaa saada kipinän siitäkin, seksuaalisesta tilanteesta itsestään. Tärkeää on, että kumppanien välinen fyysinen yhteys ei katoa kokonaan vaikka jommankumman seksuaaliset halut olisivat olemattomat pitkän aikaa.

Samansuuntaisia neuvoja antaa Duodecimin Seksuaalisuus-kirjakin, jota käytetään Suomessa seksuaalineuvonnan tukena. Mikäli seksuaalinen halu on loppunut tai vähentynyt olennaisesti erityisesti vakavan sairastumisen tai vammautumisen takia, voi paluu seksielämään vaikeutua, mikäli muu fyysinen yhteyskin on kadonnut. Kumppanien tulisi sopia, että siirtymävaiheen fyysisyys tarkoittaa hellyyttä, muttei vaikkapa seksiä. Silloin sairas osapuoli voi tulla lähelle ilman pelkoa siitä, että joutuu kieltäytymään seksistä. Tarkempia neuvoja tähän tilanteeseen kannattaa kuitenkin hakea ammattilaisilta, eli lääkäriltä, seksuaalineuvojalta tai -terapeutilta.

Laaja aihe ja pitkä kirjoitus. Tuntuu silti, että sain aikaiseksi pelkän pintaraapaisun haluun ja haluttomuuteen liittyen. Haluun liittyvät ongelmat ovat hyvin yksilöllisiä ja kullekin parisuhteelle omanlaisia, joten mikäli haluun ja haluttomuuteen liittyvät ongelmat ovat hankalia ratkaista tai ne haittaavat suhdetta merkittävästi, suosittelen kääntymään seksuaalineuvojan tai -terapeutin puoleen. Ulkopuolinen keskusteluapu voi auttaa näkemään asioita kumppanin kannalta ja ymmärtämään itseäänkin paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti