maanantai 2. marraskuuta 2015

BDSM naisten välisessä seksissä

Yksi 2010-luvun isoimmista seksitrendeistä on ollut BDSM, josta osapuilleen jokainen on jo kuullut, mutta josta käsitys eri ihmisten välillä voi vaihdella paljonkin ja josta monilla on myös vääriä käsityksiä. Seuraavaksi siis pitkähkö pintaraapaisu erittäin laajasta aiheesta, joka on osa paitsi heteroiden, myös monien naisparien välistä seksielämää.

BDSM terminä

BDSM esiintyi lyhenteenä ensimmäisen kerran vuonna 1969. Se muodostettiin sanoista Bondage and Discipline (sitominen ja kuri, B&D, BD tai B/D) ja Sadism and Masochism (sadismi ja masokismi, sadomasokismi, S&M, SM tai S/M). Usein sen katsotaan myös sisältävän sanat Dominance and Submission (dominointi ja alistuminen), mutta kyseinen osamerkitys on annettu BDSM-lyhenteelle vasta jälkeenpäin.

Ensimmäiset BDSM:ään liittyvät maininnat ovat sitä vastoin hyvinkin vanhoja. Mainintoja piiskaamisesta löytyy jo Kamasutrasta 100-luvulta, vanhimmat eurooppalaiset maininnat ovat puolestaan 1400-luvulta. BDSM:n ensimmäinen eurooppalainen kukoistuskausi oli jo 1700-luvulla kun joidenkin bordellien prostituoidut erikoistuivat miespuolisten asiakkaidensa piiskaamiseen ja dominointiin. Ranskalainen markiisi de Sade julkaisi mm. piiskaamista ja rankaisemista sisältävän ensimmäisen SM-romaaninsa Justinen samalla vuosisadalla, vuonna 1791. De Saden kuvailemista aktiviteeteista alettiin käyttää nimeä sadismi. Kirjailija de Sade vangittiin myöhemmin ja häntä pidettiin hulluna, mikä vaikutti monien ihmisten käsitykseen sadomasokismista jonkinlaisena mielenvikaisena toimintana.

Termi masokismi syntyi puolestaan 1870 julkaistun romaanin Venus in Furs kirjoittajan Leopold von Sacher-Masoch sukunimestä. Sanat yhdisti vuonna 1905 sadomasokismiksi Sigmund Freud kutsuen kivusta ja alistamisesta nauttimista neuroottiseksi toiminnaksi. 1900-luvun sairausluokituksissa sadomasokismi luokiteltiinkin vielä psykiatriseksi häiriöksi. Monet sadomasokistiset aktiviteetit ovat yhä edelleen kiellettyjä monissa maissa ja/tai sairausluokituksen saaneita.

BDSM:n yleisyys eri ryhmissä

Autostraddlen alkuvuonna 2015 tekemän kyselyn mukaan piiskaaminen oli yhdeksänneksi suosituin seksin harrastamisen tapa naisten välisessä seksissä ja sitä oli harrastanut 50 % kyselyyn vastanneista naisista. BDSM kattoterminä oli samalla listalla 13. sijalla ja sitä harrasti 22,2 % vastaajista. Mielenkiintoista tässä on se, ettei piiskaamista ilmeisesti kaikissa tilanteissa mielletty BDSM:n osa-alueeksi, koska se sai selvästi korkeammat kyllä-vastausprosentit kuin BDSM. Vuonna 2002 tehdyn Sexual behavior of lesbian and bisexual women-tutkimuksessa sadomasokistiset aktiviteetit olivat yhdeksännellä sijalla ja niitä harrasti usein 5 % naisista ja satunnaisesti 19 % naisten kanssa seksiä harrastavista naisista.

Aiemmissa kyselytutkimuksissa on huomattu, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat naiset ja miehet harrastavat BDSM-seksiä selvästi useammin kuin heterot. Syytä tähän ei tiedetä. Oma ja muiden tuttujeni arvaus on se, että saamme muutenkin miettiä ennakkoluulottomammin monipuolisempia seksin harrastamisen tapoja, koska yhtä valmista mallia (penis-vaginayhdyntä) ei samaa sukupuolta olevien seksisuhteissa ole. Ero lienee tosin myös kaventunut Fifty Shades of Grey-kirjojen huiman suosion myötä kun yhä useampi heteronainen on herännyt haluamaan astetta tuhmempaa seksiä. Vielä vuonna 2005 Durexin julkaiseman tutkimuksen mukaan 36 % amerikkalaisista oli käyttänyt maskeja, silmät peittäviä siteitä tai sitomisvälineitä seksissään. Maailmanlaajuisesti luku oli selvästi pienempi, 20 %. Kyselyyn vastanneista henkilöistä 5 % myös identifioitui BDSM-seksin harrastajiksi niissä 41 maassa, joissa kysely tehtiin. Uudempia vertailulukuja en valitettavasti löytänyt, mutta olisi mielenkiintoista nähdä erityisesti vuoden 2011, eli ensimmäisen Fifty Shades of Grey-kirjan ilmestymisen jälkeisiä tutkimustuloksia.

Kulttuurierot, paikallinen lainsäädäntö, naisen asema ja bdsm-seksilelujen saatavuus vaikuttanevat BDSM-seksin harrastamisen yleisyyteen ainakin jossain määrin. Länsimaissa, etenkin englanninkielisissä maissa hurjan suosion saaneet Fifty Shades of Grey-kirjat ovat nostaneet BDSM:n jopa kahvipöytäkeskusteluihin ja BDSM-seksilelujen myynti on käytännössä räjähtänyt kirjamyynnin myötä vuoden 2011 jälkeen. Kehityssuunta on muutenkin viimeisen vuosikymmenen aikana ollut sallivampi ja voisi kai sanoa, että aika on ollut kypsä tämänkin seksin osa-alueen normalisoimiseksi. Nykyään yhä useampi uskaltaakin myöntää pitävänsä esimerkiksi sitomisesta tai sidotuksi tulemisesta, vaikka moni onkin yhä kaapissa harrastuksensa kanssa välttääkseen leimautumisen.

THL päätti poistaa sadomasokismin suomalaisesta tautiluokituksesta toukokuussa 2011, viimeisenä pohjoismaana. Ennen vuotta 2011 sairausluokituksen kohta F65.5. eli "Mieltymys seksuaaliseen käyttäytymiseen, johon liittyy kivun ja nöyryytyksen tuottaminen tai kohteena olo, tai sitominen tai sidotuksi tuleminen. Jos henkilö saa tyydytyksen kivun tuottamisesta, on kyseessä sadismi, jos kohteena olosta, masokismi. Usein henkilö saa tyydytystä molemmista." oli vielä mieltymys, jonka perusteella saattoi saada täälläkin diagnoosin. Nyt vuonna 2015 kovinkaan moni suomalainen ei enää ajattele satunnaisten sitomisleikkien olevan merkki sairaudesta. Kyse ei enää ole marginaali-ilmiöstä vaan seksin harrastamisen tavoista, jotka ovat osa monien kokeilunhaluisten suomalaistenkin seksielämää. Sidontaa opetellaan erilaisissa workshopissa tai YouTubesta ja jokaisen erotiikkaliikkeen valikoimista löytyy Fifty Shades of Greyn nimellä myytäviä silmälappuja, piiskoja, käsirautoja ja muuta vastaavaa.

Naispareille suunnattu BDSM-kirjallisuus on vähäistä, vaikka BDSM:ään liittyvää kirjallisuutta löytyy englanniksi valtava määrä. 80-luvulla lesbisessä SAMOIS-yhteisössä aikaansaatu Coming to Power: Writing and graphics on Lesbian S/M on oppaista tunnetuin ja ensimmäinen painos myytiinkin nopeasti loppuun. Kirjalle ja sen toimittaneelle lesboyhteisölle löytyy jopa omat Wikipedia-sivut, mikä kertonee paljon kirjan ja sen tuottaneen yhteisön edelläkävijyydestä. Kirjailijat Pat Califia ja Robin Sweeney toimittivat Coming to Powerille myös jatko-osan nimeltä The Second Coming: A Leatherdyke Reader vuonna 1998 vaikka alkuperäinen SAMOIS-yhteisö oli jo lakannut olemasta vuonna 1983. Nykyisin ainakin New Yorkista löytyy yhä toimiva lesbojen BDSM-yhteisö nimeltään Lesbian Sex Mafia, joka järjestää aiheeseen liittyviä kursseja ja muita tapahtumia. En yhtään tiedä, onko Suomessa koskaan ollut vastaavanlaista vain naisille suunnattua toimintaa, mutta epäilen ettei ole. Vinkkaa kuitenkin, hyvä lukija, jos jonkun sellaisen tiedät.

BDSM on laaja kattotermi, joten sen alle mahtuu paljon seksissä tehtäviä aktiviteetteja ja aiheesta voisikin tuottaa varmaankin lähes rajattoman määrän tekstiä. Käyn tässä blogissa läpi vain perusasiat, jotta aiheeseen ensimmäistä kertaa tutustuva saa riittävät perustiedot. Mikäli aihe kiinnostaa enemmänkin, suosittelen hakemaan lisätietoa esimerkiksi Tristan Taorminon kehutusta 50 Shades of Kink-kirjasta. En itse omista sitä, mutta jos hankkisin jonkun oppaan aiheesta, Taorminon kirja olisi hankintalistan ensimmäinen sellainen.

Mitä BDSM on?

BDSM:ssä on kyse eroottisina koetuista käytännöistä ja aktiviteeteissa seksissä, erilaisista rooleista, jonka henkilö ottaa suhteessaan toiseen henkilöön. BDSM:ään lasketaan kuuluvaksi muun muassa piiskaaminen, sitominen, rankaiseminen ja alistettuna oleminen. Jos BDSM:ää tarkastellaan kahden henkilön välisenä seksin harrastamisen tapana, toinen henkilö alistuu, toinen dominoi. He voivat myös vaihdella rooleja keskenään. BDSM:n merkitys yksilön elämässä voi vaihdella paljonkin, joillekin henkilöille se on yksittäinen kokeilu, toisille BDSM on elämäntapa ja olennainen osa heidän seksuaali-identiteettiään. Henkilö voi toteuttaa taipumustaan yksittäisissä ns. sessioissa tai elää roolissaan 24/7.

Nykyisin BDSM:n alle lasketaan kuuluvaksi monenlaisia alakulttuureja ja laaja kirjo erilaisia ihmisten välisiä suhteita. BDSM-yhteisöt toivottavatkin usein tervetulleiksi joukkoonsa kaikenlaiset ei-normatiivisista asioista kiinnostuneet henkilöt, ristiinpukeutujat, fetisistit, kehonmuokkaajat ja muut vastaavat.


Väkivallasta BDSM eroaa siten, että aktiviteetit ovat kontrolloituja, harkittuja ja molempien osapuolten hyväksymiä. Alistumisesta nauttiva henkilö (jota kutsutaan subiksi) määrää sen kuinka paljon ja mitä hänelle tehdään. Alistajan (jota kutsutaan dominaksi, jos hän on nainen, tai masteriksi, jos hän on mies) tehtävä on noudattaa alistujan tahtoa. Henkilöä, joka pitää sekä alistumisesta, että alistamisesta ja vaihtelee rooleja niiden mukaan, kutsutaan switchiksi. Englannin kielessä dominasta käytetään myös termiä top ja subista bottomia, mutten käytä niitä tässä, koska ne voidaan sekoittaa turhaan muuhun lesboseksiin sovellettavaan top/bottom/versatile-käsitteistöön, josta kirjoitin oman postauksen aikaisemmin ja jolla ei ole mitään tekemistä sadomasokismin tai BDSM:n kanssa.

Käytössä on usein niin sanottu turvasana eli jokin ennalta sovittu sana, jonka lausuttuaan alistuja voi lopettaa toiminnan. Turvasana voi myös olla moniportainen, jolloin yksi sana antaa luvan toiminnan jatkamiseen, toinen sen keskeyttämiseen ja kolmas lopettaa sen välittömästi. Jos alistujalla on käytössään suukapula, voidaan käyttää turvaelettäkin. Englanninkielisissä BDSM-piireissä käytetään kahta lyhennettä: SSC eli Safe (turvallinen), Sane (tervejärkinen/täysissä järjissään) and Consensual (yhteisymmärrykseen perustuva) sekä RACK eli Risk-Aware Concensual Kink. SSC-periaate käytännössä erottaa BDSM:n esimerkiksi hyväksikäytöstä ja väkivallasta ja pyrkii minimoimaan riskit kun taas RACK perustuu enemmänkin siihen, että kumpikin myöntää ja ymmärtää mahdolliset riskit ja tehtävistä asioista vallitsee yhteisymmärrys.

BDSM:ssä kyseessä on siis sopimus kahden (tai useamman) henkilön välillä. Sopimus voi olla myös kirjallinen tilanteissa, joissa BDSM:ään liittyy jälkiä jättävää toimintaa, jotta voidaan olla varmoja henkilön suostumuksesta kyseiseen toimintaan jälkeenkin päin.

Kaikki BDSM:n harrastajat eivät tee kaikkia BDSM-termin alle laskettavia asioita. Niin kuin kaikki seksin harrastajat eivät tee kaikkia seksiksi laskettuja asioita. Jotkut BDSM-harrastajat ovat kiinnostuneita esimerkiksi pelkästä hellästä ja hallitusta sitomisesta, jotkut hakevat mielihyvää voimakkaastakin kivusta, ja tilanteista joista jää jälkiä kehoon.

BDSM:n aktiiviset harrastajat sanovat sen olevan rakastavin, hoivaavin ja intiimein inhimillisen kontaktin ja leikin muoto. Siksi, että BDSM vaatii valtavasti luottamusta omaan kumppaniin. Tilanteet keskustellaan ja järjestetään aina etukäteen yksityiskohtaisten ja intiimien keskustelujen pohjalta kun taas tavallista ns. vaniljaseksiä voi harrastaa toisen ihmisen kanssa keskustelematta hänen kanssaan asiasta millään tavalla etukäteen. BDSM mahdollistaakin täydellisen alistumisen turvallisessa tilanteessa, jossa alistava henkilö on sitoutunut noudattamaan alistujan tahtoa.

Mitä BDSM ei ole?

BDSM ei ole väkivaltaa, koska se on harkiten toteutettua ja osapuolten hyväksymää ja osapuolet nauttivat siitä. Kummankin tahto on yhtä tärkeä, kuhunkin aktiviteettiin täytyy olla kummankin osapuolen suostumus. Osapuolet keskustelevat näistä rajoistaan ennen seksiä. BDSM:ää ei siis pidä sekoittaa parisuhteessa tapahtuvaan henkiseen tai fyysiseen pahoinpitelyyn, johon uhrilla ei ole mitään sanavaltaa ja josta hän ei nauti. Monet subit kutsuvatkin BDSM:ään liittyvää kipua mieluummin intensiivisiksi tuntemuksiksi kuin kivuksi, koska masokistinen nautinto ei tarkoita sitä etteivät he kokisi normaalia arkielämän kipua epämiellyttävän kipuna.

Mistä päästäänkin Fifty Shades of Greyhin kohdistuvaan kritiikkiin. Vaikka kyseinen kirjasarja ja elokuva ovatkin tehneet BDSM:ää laajalti tunnetuksi, ne ovat levittäneet BDSM:stä virheellistä kuvaa. Fifty Shades of Greyn toisen päähenkilön Christian Greyn sadomasokistiset taipumukset selitetään kirjoissa lapsuuden traumoilla ja seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutumisella. Tutkimusten mukaan näin ei kuitenkaan ole, BDSM-harrastajat eivät ole sen epätasapainoisempia kuin ns. vaniljaseksinkään harrastajat. Toinen epäkohta kirjoissa ja elokuvassa on se, että Christian Grey haluaa hallita Anastasia Steelen elämää sen jokaisella osa-alueella eli he eivät ole keskinäisessä suhteessaan tasa-arvoisia. Tosielämässä BDSM perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja luottamukseen ja alistujalla on päättäjän rooli. Oikeassa elämässä pariskunta voi sängyn ulkopuolella olla täysin tasa-arvoisessa suhteessa, vaikka sängyssä toinen olisikin sadisti ja toinen masokisti. Hellyydellä on BDSM-suhteissa myös tärkeä merkitys, sessio päättyy useimmiten hellyyteen ja läheisyyteen, jonka aikana käydään läpi äskettäin koettuja asioita, toisin kuin Fifty Shades of Grey-kirjoissa, joissa pariskunta suuntaa eri teille pian aktien jälkeen keskustelematta tapahtuneesta ja tuntemuksistaan sen tarkemmin.

BDSM:ään liittyvät myytit

BDSM:ään, niin kuin moneen muuhunkin epätavallisempana pidettyyn seksin harrastamisen tapaan liittyy paljon ennakkokäsityksiä ja harhaluuloja. Käydään siis seuraavaksi läpi yleisimpiä BDSM-myyttejä, joita löysin muutamista verkkoartikkeleista täältä, täältä, täältä, täältä, täältä. ja täältä.

1. myytti: BDSM:ssä on kyse satuttamisesta ja toisen ihmisen pakottamisesta sellaiseen toimintaan, jota hän ei tahdo
Ehdottomasti paikkansa pitämätön väite. Suostumus, yhteisymmärrys ja neuvotteleminen ovat BDSM:ssä avainasemassa. BDSM:ssä on kyse fantasioiden toteuttamisesta turvallisessa ympäristössä sen jälkeen kun osapuolet ovat keskustelleet ja päätyneet yhteisymmärrykseen omista ja toisen pehmeistä ja kovista rajoista, siitä mistä kumpikin pitää tai ei pidä, sekä turvasanoista, joita käytetään silloin kun tilanne halutaan lopettaa

2. myytti: Alistujat/subit tykkäävät tulla huonosti kohdelluiksi omassa elämässään
Vaikka hyvin pieni osa subeista haluaakin elää roolissaan 24/7, alistuminen ei millään tavalla tarkoita kaltoin kohdelluksi haluamista muulla tavoin. Yksilöt, jotka ovat tehneet tietoisen päätöksen luovuttaa kontrollin jollekulle toiselle, eivät ole kenenkään leikkikaluja. Alistuminen ei tarkoita sitä, että he nauttisivat sormien joutumisesta oven väliin tai tuntemattomien ihmisten ikävästä kohtelusta yhtään sen enempää kuin muutkaan.

3. myytti: Dominoivat henkilöt ovat ilkeitä ja valtaa janoavia persoonia
On toki mahdollista, että aidosti toisia hyväksikäyttävä henkilö on kiinnostunut BDSM:täkin. Hyvä alistaja on kuitenkin huomaavainen ja hyvin perillä kumppaninsa toiveista. Dominointi ei ole toisen ihmisen työntämistä johonkin suuntaan oman nautinnon saamiseksi vaan hänen miellyttämistään hänen toivomallaan tavalla. Dominoijan on harjoiteltava kontrolloimista voidakseen viedä kumppaninsa hänen määrittelemilleen rajoille ylittämättä niitä ja riskeeraamatta turvallisuutta. Lisäksi, vaikka joku on dominoiva BDSM:ssä, hän voi muuten elämässään olla ujo ja hellä, samalla tavalla kuin alistuja voi olla muussa arjessa itsevarma ja suulas.

4. myytti: Seksi liittyy aina BDSM:ään
BDSM voi olla osa esileikkejä, kokonainen seksisessio tai jopa elämäntyyli joillekin yksilöille tai pariskunnille. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Esimerkiksi bondageen tai fetisseihin (nahkaan pukeutuminen jne.) ei välttämättä liity seksi ollenkaan.

5. myytti: BDSM:ää saadakseen täytyy harrastaa maksullista seksiä
Vaikka jotkut ammattidominat tarjoavatkin BDSM-sessioita maksua vastaan, suurin osa BDSM-harrastajista on pariskuntia tai toisiaan tuntevia ihmisiä, jotka harrastavat kyseisiä aktiviteetteja keskenään.

6. myytti: BDSM on hyvin väkivaltaista ja kivuliasta
Tämä riippuu yksilöstä ja hänen toiveistaan. BDSM merkitsee monille sitomista tai kevyitä aisteihin liittyviä tuntemuksia (kuten sulalla hiveleminen), ja jotkut taas pitävät siitä, että heidän takapuolensa piiskataan vereslihalle asti. Kyse on siitä, mistä kukakin saa kiksinsä. Joillekin kivun kokeminen on se juttu, kaikille ei.

7. myytti: BDSM-harrastajan täytyy pukeutua provosoivasti
Tämäkin on kiinni henkilön omista toiveista. Jotkut pitävät kaasunaamareihin pukeutumisesta, toiset nahasta, PVC:stä, sametista tai uniformuista, monet eivät. Joidenkin BDSM-klubien säännöt edellyttävät kinkyä pukeutumista siksi, että vältettäisiin uteliaiden sivullisten vierailut kun harrastajat on helpompi tunnistaa, mutta monet klubit kannustavat pukeutumaan oman mielen mukaisesti, tennareihin ja t-paitaan tai ihan vaan pelkkään bondageteippiin.

8. myytti: BDSM-kiinnostuksen voi päätellä ulkonäöstä
BDSM-harrastajat ovat hyvin usein koulutettuja, kokopäivätöissä käyviä perheellisiä ihmisiä. Jotkut heistä käyttävät pieniä koruja tai muita vastaavia tunnuksia (lukon muotoiset korut ja vastaavat), joista toinen BDSM:ää harrastava henkilö voi heidät tunnistaa (vrt. ns. lesbosormus peukalossa), mutta suurin osa näyttää ihan tavallisilta ihmisiltä normaalissa arjessaan.

9. myytti: Henkilöt, joilla on BDSM:ssä dominoiva rooli, ovat normaalissakin elämässä dominoivia.
Suurin osa BDSM-harrastajista näyttäisi tutkimusten perusteella valinneen samankaltaisen roolin kuin heillä arjessakin on. Johtavassa asemassa olevat ovat dominoivia ja niin edelleen. Usein on kuitenkin myös päinvastoin. Monet työelämässä johtavassa asemassa olevat henkilöt haluavat nimenomaan alistua hallitusti BDSM:n avulla.

10. myytti: Henkilöt, jotka harrastavat BDSM-seksiä, ovat psyykkisesti epätasapainoisempia kuin ns. vaniljaseksin harrastajat
Tutkimustiedon perusteella BDSM-seksin harrastajia ei ole pakotettu seksiin yhtään sen useammin kuin vaniljaseksin harrastajiakaan. Myytti siitä, että BDSM-kiinnostus aiheutuisi siis hyväksikäyttöön liittyvistä traumoista, voidaankin sulkea pois.
Australiassa tehdyn tutkimuksen (johon osallistui yli 19 000 1659-vuotiasta) perusteella BDSM-harrastajamiehet ovat vähemmän psyykkisesti stressaantuneita kuin vaniljaseksiä harrastavat miehet. Vuonna 2006 tehdyn toisen tutkimuksen mukaan BDSM-seksin harrastajat olisivat keskimäärin vähemmän masentuneita, vähemmän ahdistuneita, vähemmän traumaperäisistä stressihäiriöistä kärsiviä, psyykkisesti vähemmän sadistisia, psyykkisesti vähemmän masokistisia ja vähemmän vainoharhaisempia kuin vaniljaseksin harrastajat. Viimeisimpien tutkimusten mukaan BDSM:n harrastaminen lievittää stressiä ja ahdistusta vaikuttamalla stressihormonitasoihin ja auttamalla unohtamaan arjen murheet hetkeksi kokonaan.


BDSM aloittelijoille

Aloittelijan oppaita löytyy verkosta englanniksi monia. Suomessa kursseja asiasta ei juurikaan järjestetä, mutta sellaisia suositellaan, jos niihin on mahdollisuus osallistua. Lue siis aiheesta kirja, vieraile sitomiskurssilla tai tutki asiaa verkosta saatavasta materiaalista.

BDSM:n pääsääntöinä voi pitää hidasta aloittamista ja hidasta etenemistä. On erittäin tärkeä kertoa kumppanille tarkkaan omista tuntemuksista ja omista rajoituksista. Tilanteet on neuvoteltava kumppanin kanssa tarkkaan ja yksityiskohtaisesti etukäteen. Mitään sellaista ei pidä tehdä, mikä tuntuu epämukavalta. BDSM:n on tarkoitus olla kivaa ja siksi BDSM:stä puhutaankin usein leikkinä. Aloittakaa siis kevyemmillä ja pienemmillä jutuilla ennen kuin etenette rajumpiin asioihin (jos edes olette kiinnostuneita hyvin kinkyistä aktiviteeteista). Esimerkkinä vaikkapa piiskaaminen: kokeilut tulisi aloittaa kevyillä kämmenen hivelyillä ja hellillä läpsäisyillä ennen kuin käytetään enemmän voimaa (saati jotakin esinettä piiskaamisvälineenä), jotta vastaanottaja pystyy itse huomaamaan ja kertomaan siitä mistä hän nauttii ja mikä tuntuu epämiellyttävältä.

Silmälappujen käyttäminen on myös hyvä tapa aloittaa SM-kokeilut. Omia tuntemuksia on helpompi havainnoida kun näköaisti on pois pelistä. Tilanteessa voi myös kokea olevansa alistetussa asemassa kun ei näe mitä domina seuraavaksi aikoo.

Toinen helppo aloittelijan BDSM-aktiviteetti on bondage eli sitominen. Kädet voidaan sitoa pään yläpuolelle, selän taakse tai eteen. Ne voidaan sitoa sänkyyn, seinään tai oveen. Myös jalat voidaan sitoa ja henkilö voidaan sitoa paikalleen niin, ettei hän pääse liikkumaan käytännössä ollenkaan. Bondagen kiihottavuuden sanotaan olevan siinä, ettei sidotulla ole päätäntävaltaa nautintoon, jonka sitoja hänelle seuraavaksi tuottaa.

Edellä mainittuja voidaan luonnollisestikin yhdistellä. Henkilö voidaan sitoa ja hänen silmänsä peittää, ennen kuin dominoiva henkilö alkaa tuottaa hänelle mielihyvää muulla tavoin. Apuna voidaan käyttää myös sulkia, erilaisia tekstiilejä, piiskoja, nänninipistimiä tai muita vastaavia, mikäli sidottu pitää ja haluaa sellaisia käytettävän.

Kun olette lopettaneet, panostakaa jälkihoitoon eli kertokaa kokemuksestanne toisillenne, olkaa sylikkäin ja lähellä toisianne. Panostakaan seksin jälkeiseen aikaan, ottakaa suihku yhdessä, kiittäkää toisianne kokemuksestanne. Näin vahvistatte välistänne intiimiyttä.

Mikäli et osaa kertoa kumppanillesi toiveistasi vaniljaseksissäkään, tai hän ei osaa sitä tehdä, älkää ottako BDSM-aktiviteetteja mukaan seksielämäänne, koska ette ole siihen vielä valmiita. Älä myöskään kysymättä tee mitään BDSM:ään liittyvää satunnaisen yhden illan tuttavuuden kanssa. Kysymättä toimiminen voi olla erittäin iso turn-off ja pahimmillaan kumppaniin voi sattua pahastikin, jos teet jotakin yllättävää ja säikäytät hänet. Älä siis kynsi, raavi tai pure kumppaniasi kysymättä ensin hänen mieltymyksistään. BDSM-seksi vaatii luottamusta, selvää ja yksityiskohtaista kommunikaatiota, itsensä ja toisen osapuolen hyväksymistä ja jos niitä ei ole, on parempi pysytellä ns. vaniljaseksin parissa kuin riskeerata jommankumman turvallisuus.

Lesboseksiä käsittelevistä yleiskirjoista ohjeita BDSM-seksiin löytyy eniten Felice Newmanin The Whole Lesbian Sex Bookista. Felice Newman käsittelee 26-sivuisessa luvussa mm. perusasiat, neuvottelemisen, rajojen kokeilemisen, sidonnan, aistileikit, piiskaamisen eri muodot, nipistimet, BDSM-lävistykset, omien mieltymysten löytämisen ja BDSM-seksilelut. Toiseksi eniten käytännön vinkkejä löytyy Diana Cagen Lesbian Sex Biblesta, 7 sivua tekstiä kuvien lisäksi.

80- ja 90-luvuilla kirjoitettuja Coming to Power: Writing and graphics on Lesbian S/M ja The Second Coming: A Leatherdyke Reader en osaa kommentoida, sillä en omista kumpaakaan. Hyviä arvioita ovat molemmat niistä saaneet.

Mitä hyötyä BDSM:stä on?

Newmanin mukaan BDSM-seksistä on monessa mielessä hyötyä niiden harrastajille. Käydään nämä hyvät syyt ja hyödyt läpi seuraavaksi.
  1. Monet naiset saavat pidemmän BDSM-session seurauksena voimakkaampia orgasmeja.
  2. Nautinnon ja kivun välillä tasapainoileminen voi aikaansaada endorfiinihumalan.
  3. Voit kontrolloida tai luopua kontrollista. Harvalla meistä on siihen turvallinen ja yhdessä sovittu mahdollisuus muussa arjessa.
  4. Voit leikkiä vuorovaikutussuhteilla, jotka eivät olisi turvallisia reaalielämässä. Todellisuudessa et haluaisi tulla nöyryytetyksi tai piiskatuksi, mutta voit kiihottua kyseisistä asioista leikkeinä turvallisessa ympäristössä.
  5. Voit ottaa riskejä. Jännitystä etsiville BDSM on kuin tunteja kestävä vuoristorata-ajelu. Olet turvassa, mutta matkalla maata kohti avoimessa vaunussa.
  6. Voit antautua peloillesi ja tutustua siihen puoleen itseäsi, jota et normaalisti näytä.
  7. Voit riisua arkiset suojamekanismisi.
  8. Voit kokea parantumisen ja henkisen puhdistumisen kun luovut kontrollista ja luotat itseesi (sekä kumppaniisi).
  9. Voit kokea voimakkaampaa intiimiyttä kumppanisi kanssa lähtiessänne tällaiselle löytöretkelle yhdessä kumppanisi kanssa.
  10. BDSM voi olla hengellinenkin kokemus tilanteessa, jossa arkisten huolten puuttuminen, tarve löytää uusia puolia itsestään ja S/M-rituaalit ovat samanaikaisesti läsnä.
Muita, Medical Dailynkin listaamia BDSM:n hyötyjä ovat pariskunnan välisen kommunikaation parantaminen, kumppanusten välisen uskollisuuden edesauttaminen, henkisen hyvinvoinnin parantaminen sekä stressin ja ahdistuksen vähentäminen.

Mikäli toinen on kinky ja toinen ei - mahdolliset haasteet

Mikäli neuvottelemisesta, asioiden yksityiskohtaisesta läpikäymisestä ennen seksiä, ja turvallisuudesta pidetään huoli, BDSM on siis täysin turvallinen osa seksielämää.

Haasteita parisuhteeseen voi kuitenkin tulla tilanteessa, jossa kumppani haluaa BDSM-aktiviteetit osaksi suhdetta, mutta toinen ei. Sama toki pätee muihin seksin osa-alueisiin, joissa kumppanien tahtotila on erilainen.

Mitä siis tehdä jos tyttöystävä haluaa kinkympää seksiä, mutta itsellä ei ole siitä kokemusta? Jos kokeilut kuitenkin kiinnostavat, vaikka kokemusta ei vielä ole, kannattaa keskustella asiasta avoimesti oman kumppanin kanssa ja lukea vaikkapa aiheeseen liittyvää tietoa verkosta. Autostraddlen nimenomaan tätä aihetta perusteellisesti käsittelevässä artikkelissa kehotetaan myös lukemaan tuhmaa kirjallisuutta, katsomaan BDSM-teemaisia videoita (näitä löytynee esimerkiksi Pornhubista), liittymään johonkin BDSM-yhteisöön (Suomessa tällaisia ovat ainakin BDSM-baari, Sidominut-yhteisö, SMFR sekä Helsingin akateemiset kinkyt eli Häkki, joka järjestää myös köysitreenejä). Muistakaa myös edetä hitaasti, älkääkä tehkö asioita, jotka vähentäisivät luottamusta välillänne tai jotka riskeeraisivat jommankumman turvallisuuden.

Entä tilanne, jos kumppanisi haluaisi BDSM-aktiviteetteja, mutta se on sinulle mahdoton ajatus? Tärkeintä on tietenkin käydä aiheesta avoimet ja rehelliset keskustelut. Se ettet halua jotakin tiettyä asiaa seksissä, ei tarkoita, että välittäisit hänestä vähemmän. Kumppanisi on myös hyvä miettiä kuinka tärkeästä asiasta on hänelle kysymys. Pystyykö hän olemaan tyytyväinen seksielämäänne, vaikka BDSM puuttuisi siitä jne. Osalle ihmisistä BDSM on yhtä olennainen osa omaa seksuaalisuutta kuin homoseksuaalisuuskin, osalle vain mauste. Jälkimmäisessä tilanteessa kumppanille voi olla täysin ok, jos BDSM ei ole osa hänen seksielämäänsä.

Mikäli taasen olet se osapuoli, jonka on jostain syystä vaikea kertoa uudelle kumppanille omasta BDSM-taustasta tai kiinnostuksesta BDSM:ään, neuvoja kertomiseen on antanut mm. Cory Silverberg, jonka neuvot kävin myös aiemmin läpi fetissejä koskevassa blogipostauksessa. Pyri omasta puolestasi siihen, että kumppanisi ymmärtää mahdollisimman hyvin sen, mitä häneltä toivot kyseisen asian suhteen. Muita perusteellisia ohjeita seksiin liittyvien keskustelujen käymiseen löytyy esimerkiksi Scarleteen-sivustolta.

Entä jos oma kumppani kertoo harrastaneensa BDSM-seksiä aiemmissa suhteissaan, mutta olet itse kokematon sillä alueella? On hyvin luonnollista olla tilanteessa huolissaan omasta riittävyydestään kumppaninsa silmissä. Olennaista on kuitenkin se, mitä kumppanisi jatkossa toivoo. Jos henkilö on joskus aiemmin pitänyt BDSM:stä, se ei tarkoita, että hänen olisi saatava harrastaa sitä aina jatkossakin. Mieltymykset voivat ajan myötä muuttua. Sama pätee muihinkin seksuaalisiin aktiviteetteihin. Mielipiteemme muuttuvat ja kehittyvät, joskus kyllästymmekin asioihin. Ota ainakin isona luottamuksen osoituksena se, että hän uskoutuu asiasta sinulle.

Mikäli edellä mainituista tilanteista muodostuu hyvistä keskusteluista huolimatta ongelma, jota ette saa yhdessä ratkaistua, apua on saatavilla asiaan perehtyneiltä seksuaalineuvojilta ja -terapeuteilta esimerkiksi Väestöliiton tai Sexpon kautta. Mikäli ette asu pääkaupunkiseudulla, seksuaalineuvontaa on saatavilla yksityisillä lääkäriasemilla, YTHS:ltä sekä monien sairaanhoitopiirien terveysasemilta.

Omien mieltymysten löytäminen

Newman antaa monia hyviä käytännön neuvoja BDSM:n eri osa-alueilta. Osa niistä koskee omien mieltymysten etsimistä ja löytämistä, koska mahdollisuudethan ovat käytännössä rajattomat. Moni on utelias, muttei tiedä mistä lähteä liikkeelle.

  • Mikäli BDSM-kokeilut kiinnostavat sinua, muttet tarkkaan tiedä, mistä voisit kiksejä saada, aloita fantasioistasi. Mieti, mistä kiihotut eniten? Mitä kuvittelet mielessäsi kiihottuaksesi kun suljet silmäsi?
  • Kokeile erilaisia tuntemuksia ihollasi, puisista keittiövälineistä metalliesineisiin, kylmiin tai kuumiin asioihin.
  • Mene johonkin erotiikkaliikkeeseen tutustumaan välineisiin. Mikä tuntuu hyvältä kädessäsi? Mistä niistä kiihotut? Mitkä materiaalit tuntuvat kiihottavilta?
  • Kokeile tuntemuksia ystävän/kumppanin kanssa seksuaalisen tilanteen ulkopuolella. Miltä metallinen vyönsolki tuntuu iholla liu'utettuna? Miltä tuntuu vaikkapa kynttilän vaha eri korkeuksilta tiputettuna?

BDSM-välineet

Lopuksi välineistä hiukan. Verkkokaupoista ja erotiikkaliikkeistä löytyy luonnollisesti valtava valikoima BDSM-leikkeihin tarkoitettuja välineitä, sillä kyseessä on hyvä bisnes ja BDSM-aktiviteetteihin suunnitellut välineet soveltuvat aktiviteetteihin luonnollisestikin kaikkein parhaiten. Minulla ei ole aavistustakaan mistä suomalaiset BDSM-harrastajat niitä pääasiassa hankkivat, mutta suomalaisista erotiikkaliikkeistä löytynee vähintäänkin perusvalikoima BDSM-leluja, esimerkiksi läpsäyttimiä, piiskoja, ruoskia, raippoja, nänninipistimiä, kahleita, sidontaköysiä, sidontateippiä, käsirautoja, suupalloja, silkkinauhoja, silmälappuja, vahakynttilöitä, kaulapantoja, käsikahleita, tai jalkarautoja yksinkertaisimpia leluja mainitakseni. Mikäli haluat jotakin astetta kinkympää, brittiläisestä Überkinkystä näyttäisi löytyvän varsin kattava valikoima. Briteistä tai muista EU-maista tilatessa on myös se hyvä puoli, ettei tullia tai alvia tarvitse maksaa.

BDSM-välineisiin ei kuitenkaan tarvitse käyttää paljoakaan rahaa. Paksummat köydet, joita saa rautakaupoista, sopivat bondageen oikein hyvin. Ohuiden narujen tai huivien käyttämistä Felice Newman ei suosittele, sillä ne voivat kiristyä aktiviteettien aikana epähuomiossa liian kireälle, estää verenkierron ja vahingoittaa hermoja. Paksumpi, mieluiten vähintään 0,6 mm paksuinen köysi onkin sitomiseen turvallisempi vaihtoehto. Sängyn (tai sen paikan viereen, jossa bondagea harrastetaan) on myös hyvä varata hyvät sakset tai muut välineet, joilla köydet saa nopeasti katkaistua hätätilanteessa. Esimerkiksi, jos asunnossa syttyy samaan aikaan tulipalo ja teidän on pakko poistua asunnosta heti.

Sitomisalustaksi kelpaa muukin kuin tolpilla varustettu sänky, esimerkiksi tuoli tai muu vastaava huonekalu. Erotiikkaliikkeistä löytyy myös patjan alle tai oveen kiinnitettäviä bondagekahleita. Tuoliin sitomiseen voi käyttää myös ruokakaupoista löytyvää tuorekelmua. Kiusoittelun tehostamiseksi kumppanin silmät voi sitoa huivilla ja hänen ihoaan voi stimuloida erilaisin kankain, sulan, pakastimessa viilennetyn metalliesineen, jääpalan, kynttilästä valuvan vahan tai muun vastaavan avulla.

Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa: keskustelkaa tilanne tarkasti läpi etukäteen ja selvittäkää mahdolliset turvallisuusriskit, kuinka huolehditte esimerkiksi paloturvallisuudesta kynttiläleikkien aikana ja hankkikaa tietoa aiheesta asiantuntevilta henkilöiltä, kirjallisuudesta tai verkkoyhteisöistä. Muutamia sääntöjä esimerkkinä: Älä koskaan jätä sitomaasi henkilöä yksin ja valvomatta huoneeseen. Mikäli hän saisi esimerkiksi sairaskohtauksen tai sidonnassa olisi joku mennyt pieleen, sinun täytyy olla paikalla vapauttamassa hänet välittömästi. Esimerkiksi sormenpäiden puutuminen tai muu pistely ovat merkki siitä, että köydet ovat liian kireällä. Älä myöskään piiskaa luita tai niveliä vaan perehdy siihen, kuinka piiskaaminen tapahtuu turvallisesti ja mitä kehon osia voi piiskata vammoja aiheuttamatta. Äläkä koskaan ryhdy BDSM-leikkeihin silloin kun jompikumpi on alkoholin tai muiden päihteiden alaisena sillä ette silloin voi luottaa aisteihinne tai siihen, että toimisitte tilanteessa täysin järkevästi ja turvallisesti.

Jos et tiedä, miten joku asia tulisi tehdä tai et pysty tekemään sitä turvallisesti, älä tee sitä! En tässä blogissa käy läpi käytännön ohjeita sen tarkemmin, koska blogipostauksesta tulisi valtavan pitkä, joten hanki asiasta tietoa oma-aloitteisesti esimerkiksi Felice Newmanin tai Tristan Taorminon kirjoista, tai suomalaisista verkkoyhteisöistä. Lesboille suunnatusta Autostraddlestakin löytyy useampi hyvä artikkeli.

Linkkejä


  
Kuva: Autostraddle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti