maanantai 25. tammikuuta 2016

Turvaseksivälineet ja seksitautitestit

Kirjoitin vuosi sitten tammikuussa blogipostauksen, jossa kävin läpi naisten välisessä seksissä tarttuvat seksitaudit, sekä lyhyesti myös niiltä suojautumisen. Koska aihe on erittäin tärkeä ja siitä on tietoa saatavilla suomeksi suhteellisen vähän, koen tärkeäksi kirjoittaa aiheesta uudelleen. Lähteenä tässä postauksessa käytän paitsi verkosta löytyviä tietoja, myös aihetta kattavimmin käsitteleviä kirjoja Girl Sex 101 sekä The Whole Lesbian Sex Book, joista molemmista löytyy tietoa seksitaudeista, suuseksisuojien tekemisestä ja neuvoja asiasta puhumiseen.

Kokemukseni mukaan seksitaudeilta suojautuminen on puheenaihe, jonka naiset kokevat hankalaksi uuden kumppanin kanssa. Arvellaan, että seksitautien leviämisen riski on naisten välisessä seksissä pieni ja koetaan ehkä nolonakin se, ettei aiheesta ole kovin paljon omaa tietoa. Koska naisten välisessä seksissä ei voi tulla raskaaksikaan, suojautumista ei välttämättä koeta yhtä tarpeelliseksi kuin heteroseksissä koettaisiin. Mitä nuoremmista naisista on kysymys, sitä hankalammaksi turvaseksin puheeksi ottaminen usein myös koetaan.

Kylmä fakta on se, että seksitaudit eivät olisi Suomessakaan kovin yleisiä, jos ne eivät olisi oireettomia merkittävällä osalla tautien kantajista. Useimmat seksitaudit leviävät joko limakalvo- ja/tai verikontaktissa tai kehon nesteiden välityksellä (äidinmaito ja sukuelinten eritteet veren lisäksi). Jos siis vaikkapa limakalvo koskettaa toista limakalvoa tai veri on haavan tai hankauman kautta kosketuksissa kumppanin vereen tai limakalvoon, tartuntavaara on olemassa. Mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että taudit tarttuvat suuseksissä ja ne voivat tarttua myös silloin, kun kädessä on haava ja jos sillä hyväillään toisen osapuolen sukuelimiä. Osa seksitaudeista (erityisesti herpes) voivat tarttua myös suudellessa. Mikäli molempien suussa tai huulissa on haavoja, veren kautta tarttuvat taudit voivat luonnollisesti tarttua suudellessakin.

Sanotaan, että yli puolet ihmisistä saa jossain vaiheessa elämäänsä seksitautitartunnan. Pelkästään uusia klamydiatartuntoja todetaan Suomessa vuosittain yli 13200 kpl, joista suurin osa alle 25-vuotiailla. Todellisuudessa luku on korkeampi, koska suurin osa tartunnan saaneista on oireettomia (yli 90 % naisista ei saa klamydiaoireita) eikä käy testeissä, tai lääkitsee sairautensa kumppanin kautta saadulta lääkkeellä. Kondyloomaa aiheuttavan papilloomavirustartunnan saa puolestaan arviolta kolmasosa nuorista aikuisista, sukuelinherpesviruksen saa joka neljäs. 

Naisten kanssa seksiä harrastavia naisia kuuluu kaikkiin näihin ryhmiin. Esimerkiksi Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa puolella lesbo- ja bi-naisista löytyi jokin seksitauti, kun he kävivät testeissä. Joka neljäs tartunnan saaneista oli harrastanut seksiä pelkästään naisten kanssa edellisen viiden vuoden aikana. Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten perusteella näyttää myös siltä, että tietyt seksitaudit ovat naisten kanssa seksiä harrastavilla naisilla jopa yleisempiä kuin heteronaisilla. Näihin tauteihin kuuluvat sukuelinherpes ja klamydia, sekä emättimen bakteerivaginoosi, joka on emättimen bakteeritasapainohäiriö. Herpeksen ja klamydian yleisyys selittynee mm. sillä, että suuseksi on naisten välisessä seksissä erittäin yleistä, eivätkä kaikki ehkä koe suuseksisuojia tarpeellisiksi. Bakteerivaginoosin yleisyyden arvellaan puolestaan selittyvän sillä, että mikrobitasapainoa horjuttavat mikrobit siirtyisivät naiselta toiselle seksilelujen jakamisen tai suoran limakalvokontaktin (esim. saksittaminen) kautta.

Riski saada seksitauti on siis aivan jokaisella naisista pitävällä naisella, jos on harrastanut mitä tahansa seuraavista: suojaamatonta suuseksiä (cunninlingusta tai anilingusta), sukuelinten hyväilyä käsin tai sormin ilman suojaa, suojaamatonta tribadismia (erityisesti saksittamista), suojaamatonta anaaliseksiä tai ollaan käytetty yhteisiä suojaamattomia seksileluja vaikkapa strap on-seksin aikana. Näistä riskeistä meitä pitäisi myös paremmin informoida, koska moni luulee vieläkin, etteivät seksitaudit tartu naisten välisessä seksissä tai että niiden tarttuminen olisi epätodennäköistä. En yllättynytkään, kun kuulin vastikään eräältä tutultani joukosta naisista pitäviä naisia, jotka olivat tietämättään tartuttaneet toinen toisiinsa klamydian satunnaisen seksin seurauksena. Henkilöstä toiseen levinnyt klamydia paljastui vasta sen jälkeen, kun yksi heistä sai oireitakin (klamydiassa yli 90 % taudin saaneista naisista on oireettomia).

Yhden yön jutuissa tai satunnaisessa seksissä ei ole yhtään mitään pahaa, eivätkä ne ole yhtään sen tuomittavampia suhteita kuin muunkaan tyyppiset seksisuhteet. Seksitaudin voi myös saada vakituiselta kumppanilta, joka on saattanut tietämättään olla oireeton taudinkantaja vuosienkin ajan. Kaikessa seksissä tulisikin pitää huoli paitsi omasta, myös kumppanin terveydestä. Pahimmillaan hoitamaton oireeton seksitauti voi, paitsi levitä eteenpäin, aiheuttaa vakavia terveyshaittoja ja jälkitauteja, hedelmättömyyttä, tulehduksia jne. Vaikka olisitkin itse ollut varovainen joka kerta seksiä harrastaessasi, et voi olla täysin varma siitä onko kumppanisi harrastanut suojaamatonta seksiä jonkun kanssa, joka on tartuttanut hänet. Ellette ole molemmat käyneet testeissä siinä vaiheessa, kun kaikki seksitaudit jo näkyvät testeissä, eikä teillä ole ollut sen jälkeen muita suhteita, joista olisitte voineet taudin saada.

DIY suuseksisuojat

Seksitaudeilta voi tietenkin suojautua, eikä suojautumiseen tarvita kovin ihmeellisiä tai kalliita keinoja naistenkaan välisessä seksissä. Erillisten naisten kondomien hankkiminen naisten väliseen seksiin ei ole välttämätöntä tai edes kovinkaan käytännöllistä. Ne ovat kalliimpia kuin tavalliset kondomit ja mahdollisesti jopa turhan hankalia käyttää, jos puhutaan suuseksiin tarvittavasta suojasta (te, joilla on kokemusta naisten kondomeista korjatkaa, jos olen väärässä). Sama koskee suuseksisuojia, joita myydään esimerkiksi Kaalimato.comissa. Kappalehinta on korkea. Etenkin, kun halvempia ja yhtä turvallisiakin keinoja on. Älä siis ainakaan anna kustannusten muodostua esteeksi seksitautien ehkäisylle.


Ns. naisten kondomi

Normaali heteroseksiin suunniteltu kondomi on kaikkein yksinkertaisin, halvin ja varmin suun kautta leviävien seksitautien ehkäisyväline myös naisten välisessä seksissä. Sitä täytyy vain hiukan modifioida suuseksitarkoituksiin.

Kortsusta saa suuseksisuojan leikkaamalla siitä ensin siemennesteelle varatun hupun pois. Tämän jälkeen kondomi halkaistaan saksilla pituussuunnassa ja rullataan auki sen jälkeen. Lopputuloksena on leveä, mutta ohut kelmu, joka levitetään nuoltavan kehon osan päälle suuseksiä annettaessa (cunnilinguksessa tai anilinguksen aikana). Kondomista tehdyn suuseksiliinan kanssa kannattaa käyttää jotakin vesipohjaista liukastetta, jotta kokemus olisi suuseksin vastaanottajalle mahdollisimman nautinnollinen.


Kuva kirjasta The Whole Lesbian Sex Book

Toinen vaihtoehto do it yourself-suuseksisuojaksi on lääketieteelliseen käyttöön tarkoitettu kertakäyttökäsine. Siitä tosin on ristiriitaista tietoa mitä materiaalia käsineen tulisi olla. Ihan mikä vaan kuminen tai muovinen materiaali ei välttämättä käy, sillä kotitöihin tai elintarvikekäyttöön tarkoitettujen käsinemateriaalien tiheys ei välttämättä riitä pienenpienten bakteerien ja virusten läpipääsyn estämiseen. Näin ollen kaikki vakavammin otettavat tahot suosittelevatkin seksitautien ehkäisyyn lateksisia kirurginhansikkaita, jotka on varta vasten suunniteltu suojaamaan sekä potilas että sairaalahenkilökunta mahdollisilta tartunnoilta. Kyseisiä hansikkaita ei kuitenkaan ole välttämättä mahdollista löytää ainakaan suomalaisista apteekeista, ne ovat myös kalliimpia kuin muut materiaalit. Lateksi on materiaalina myös allergisoiva eikä siten sovi kaikille.

Koska en löytänyt verkon syövereistä selvää vastausta muiden suojakäsinemateriaalien sopimisesta turvaseksiin, kävin tutkimassa erään ison suomalaisen apteekin verkkokauppaa ja käytin hyväkseni mahdollisuuden kysyä asiaa farmaseutiltakin. Vastaus oli odotettu, eli apteekissakaan ei oltu aivan varmoja siitä, suojaavatko apteekkien myymät vinyylikäsineet asiakasta myös kaikilta seksitaudeilta, sillä vinyylikäsineet on tarkoitettu elintarvikekäyttöön, siivoamiseen, suojaksi hiustenvärjäykseen jne. eikä niinkään sairauksien ehkäisyyn. Tämän yhden farmaseutin arvio oli, että todennäköisesti suoja on riittävä, koska vinyylisiä hanskoja käytetään jonkin verran sairaanhoidossakin. Varma hän ei asiasta osannut kuitenkaan olla. Tuttu hoitoalan ammattilainen sanoi samaa, he käyttävät työssään usein vinyylihansikkaita jo sen vuoksi, että vinyylikäsineet ovat selvästi lateksihansikkaita halvempia ja hoitotyössä hansikkaita täytyy käyttää usein ja niitä kuluu paljon. Kolmas terveydenhuollossa käytetty vaihtoehto eli nitriilistä valmistetut käsineet ovat ilmeisesti parempi suoja seksitauteja vastaan kuin vinyyliset.

Sataprosenttisen varman tiedon puuttuessa varmin turvaseksikäsine on siis se lateksinen, terveydenhuollon ammattilaisille tarkoitettu ns. kirurginkäsine (leikkaussalikäsine), joita ei ikävä kyllä ole välttämättä helppoa löytää.

DIY turvaseksisuoja suuseksiin ja penetraatioon

Jos kuitenkin saatavillasi on lateksikäsine tai muu sairaalakäyttöön tarkoitettu kertakäyttökäsine, voit tehdä siitä suuseksisuojan seuraavasti:
  1. Leikkaa käsineestä pois kaikki muut sormet, paitsi peukalo-osa
  2. Leikkaa käsine halki kämmenen selkämyksestä, peukalon vastakkaiselta puolelta
  3. Mikäli käsine on puuteroitu tms., huuhtele puuteri pois ennen käyttöä
  4. Levitä auki leikattu käsine ulkoisten sukuelinten suojaksi, käsineen peukalo-osaa voi käyttää oman kielen tai sormen suojana 
  5. Käytä "kumppanin puolella" vesipohjaista liukastetta kitkan vähentämiseksi ja nautinnon maksimoimiseksi
  6. Käsineen irti leikatuista sormista saa tarvittaessa huput omien sormien suojaksi kumppanin käsin hyväilemistä varten eli niitä ei tarvitse välttämättä heittää roskiin
  7. Heitä kertaalleen käytetty suuseksisuoja sekajätteeseen seksin jälkeen tai kun vaihdatte osia. Älkää käyttäkö samaa suojaa uudelleen, jotta välttyisitte mahdolliselta tartunnalta.
Kuva kirjasta: The Whole Lesbian Sex Book  

Muut turvaseksivälineet ja -keinot naisten väliseen seksiin

Tavallinen kondomi soveltuu tietenkin parhaiten suojaksi strap on-seksiin tai tilanteeseen, jossa käytetään samaa dildoa tai vibraattoria vuorotellen. Mikäli kondomeja ei ole kuitenkaan saatavilla, dildo/vibraattori on syytä desinfioida huolellisesti käyttökertojen välillä, jotta mahdolliset seksitaudit eivät tarttuisi kumppanilta toiselle lelua jaettaessa. Silikoninen dildo on kaikkein helpoin puhdistaa, koska materiaali ei ole huokoinen, toisin kuin esimerkiksi jellystä valmistetut dildoissa. Silikonisen dildon voi vieläpä keittää. Sen voi useimmiten myös puhdistaa tiskikoneessa (tarkista puhdistusohjeet joka tapauksessa kyseisen seksilelun tuotepakkauksesta tai lelun valmistajalta). Desinfioinnin jälkeen seuraavaksi varmin seksilelujen puhdistuskeino lienee antibakteerinen saippua, joita saa ainakin apteekeista.

Puskaradioissa puhutaan lisäksi tavallisen tuorekelmun eli ns. elmukelmun tai pakastepussien käyttämisestä suuseksisuojana. Yksikään vakavasti otettava julkaisu ei mainitse niitä turvaseksistä puhuttaessa. Et voi olla varma tuorekelmun tai pakastepussin bakteerien ja virusten läpäisykyvystä ottamatta ensin yhteyttä kyseisen tuorekelmun tai pakastepussin valmistajaan. En siis käyttäisi niitä suuseksisuojina. Jos haluat olla aivan varma riittävistä varotoimenpiteistä, voitte aivan hyvin jättää suuseksin kokonaan väliin ja hankkia kondomeja seuraavaa kertaa varten.

Riski tartunnan saamiseen on suurempi silloin, jos suussa tai huulissa on haavoja, samoin kuin seksissä kuukautisten aikana. Käsin hyväilyssä riski saada seksitauti on pienempi kuin suuseksissä tai muussa suorassa limakalvokontaktissa, mutta käsin hyväilyäkin on hyvä välttää, mikäli käsissä on haavoja. Samoin tulisi välttää tilannetta, jossa samalla kädellä hyväillään seksin kumpaakin osapuolta vuorotellen, sillä jotkut bakteerit ja virukset voivat elää elimistön ulkopuolella riittävän kauan siirtyäkseen toiselle limakalvolle käsien tai sormien välityksellä. Kädet olisikin siten hyvä pestä ennen ja jälkeen seksin.

Suojaamattomaan seksiin siirtyminen naisten välisessä seksissä

Suojaamattomaan seksiin siirtymistä suositellaan vasta silloin, kun olette olleet 3-6 kk vakiintuneessa seurustelusuhteessa ja olette molemmat käyneet testeissä, joiden tulokset ovat olleet negatiivisia (ja/tai mahdolliset seksitaudit on hoidettu lääkekuureilla) eikä teillä kummallakaan ole muita seksikumppaneita. Näin varmistatte sen, ettei kummallakaan ole pidempään itänyttä seksitautia, joka olisi saatu joltakulta aiemmalta kumppanilta ja jonka voisitte tartuttaa toisillennekin.

Seksitautien testaaminen

Milloin testeissä olisi hyvä käydä?

Hyvä peukkusääntö on käydä testeissä aina silloin, kun et ole aivan varma siitä kannatko mahdollisesti jotakin oireetonta tautia.

Esimerkiksi:
  • Jos et ole koskaan käynyt seksitautitesteissä, vaikka olet ollut seksuaalisesti aktiivinen. Jo senkin takia, ettet tietämättäsi kanna jotakin seksitautia, jonka voisit tartuttaa kumppaniisi. Jos ei muuta, saat ainakin tietää nykyisen tilanteesi
  • Jos olet vastikään vaihtanut kumppania varmistuaksesi siitä, ettet saanut tartuntaa edellisessä suhteessa ollessasi ja jottet tartuta sitä uuteen kumppaniisi
  • Jos joku aiemmista seksikumppaneistasi ottaa sinuun yhteyttä ja kertoo saaneensa tartunnan
  • Jos olet harrastanut suojaamatonta seksiä jossakin normaalia riskaabelimassa tilanteessa (satunnainen seksi, känniseksi, yhden yön jutut, seksi kuukautisten aikana, suojaamaton suuseksi silloin, kun suussasi on ollut haavoja jne.)
  • Jos sinulla on seksitauteihin liittyviä oireita
On kuitenkin hyvä tietää, että eräät seksitaudit eivät näy testeissä aivan heti. Klamydia ja tippuri näkyvät testeissä vasta viikon tai kahden kuluttua tartunnasta, kuppa 3-6 viikon, HIV 1-3 kuukauden ja hepatiitti 1-6 kuukauden kuluttua mahdollisesta tartunnasta. Herpes ja kondylooma pystytään lisäksi toteamaan vain rakkuloista eli ne voidaan todeta vain kun ne oireilevat. Herpeksen ja kondylooman itämisaika myös vaihtelee suuresti ja voi olla papilloomaviruksen aiheuttaman kondylooman osalta jopa vuosia.

Missä testejä tehdään?

Oireettomien potilaiden tulisi ensisijaisesti hakeutua testeihin oman terveysaseman kautta, opiskelija- tai työterveyshuollossa tai yksityisellä lääkäriasemalla. Mikäli sinulla on oireitakin, kuten kirvelyä virtsatessa, vuotoa virtsaputkessa, valkovuotoa emättimestä, haavoja tai rakkuloita, syyliä sukuelimessä, ihottumaa ja/tai kutinaa, alavatsakipuja tai muita seksitauteihin liittyviä oireita, voi testeihin hakeutua mm. HUS:in alueella sukupuolitautien poliklinikalla ilman ajanvarausta ja lähetettäkin.

HUS:in sukupuolitautien poliklinikka

Koska minuakin kiinnosti tietää minkälainen kokemus HUS:in sukupuolitautien poliklinikalla käyminen on, suuntasin eräänä joulukuisena aamuna Meilahteen. Sukupuolitautien poliklinikka (joka olisi syytä uudelleennimetä esimerkiksi seksitautien poliklinikaksi) löytyi helposti opastuskylttien perusteella Iho- ja allergiasairaalan tiloista omasta siivestään, jossa asiakkaat saavat jonottaa rauhassa ilman muita HUS:in potilaita.

Kokemus oli niin miellyttävä kuin seksitautien testaaminen vaan voi olla ja testaus on tehty asiakkaalle yksinkertaiseksi. Heti aulassa vastassa on ilmoittautumista varten paitsi jononumeroautomaatti, myös tietojenkeruulomake, jonka asiakas täyttää ilmoittautumisvuoroaan odotellessa. Luottamuksellisessa lomakkeessa kysellään paitsi henkilötietoja (sukupuoli, ikä, ammatti ja kansalaisuus), tulosyy ja oireet, myös arvio mahdollisesta tartunta-ajankohdasta, seksikumppanien mahdollinen määrä, seksin harrastamisen tavat (suuseksi ja peppuseksi oletusarvoisen sukuelinkontaktin lisäksi), jotta sairaanhoitaja osaa ottaa näytteet tarvittavista kehon osista ja määritellä mahdollisen tartuntariskin sekä mahdollisen tartunnan ajankohdan. Tarjolla on myös erilaisia seksitaudeista kertovia esitteitä. Esitteitä oli tarjolla sekä matkailijoille, että seksuaalivähemmistöön kuuluville nuorille miehille. Vain yhdestä esitteestä, joka käsitteli kondomeja ("Kortsut ja spärdärit"-niminen), löytyi pieni naisista pitäville naisille suunnattu kappale. Hyvä, että sentään yhdestä, sillä muuten naisten välistä seksiä koskeva seksitautivalistus loisti sukupuolitautienkin poliklinikalla poissaolollaan.

Kuva Justwearit:in nuorille suunnatusta esitteestä "Kortsut ja spärdärit"

Mikäli tietojen kirjaaminen lomakkeeseen arastuttaa, on hyvä tietää, ettei tietojenkeruulomakkeeseen merkitä omaa nimeä, henkilötunnusta tai mitään muitakaan yksilöiviä tietoja, joten sen mahdollinen joutuminen vääriin käsiin ei aiheuta riskiä luottamuksellisten seksisuhteisiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvien tietojen vuotamisesta muille tahoille.

Varsinainen ilmoittautuminen tapahtuu odotustilasta erillisessä huoneessa, johon tarvitaan jo mainitsemani jonotusnumero. Kun itse kävin sukupuolitautien poliklinikalla, odotusaulassa oli porukkaa laidasta laitaan, parikymppisistä viisikymppisiin, pariskuntia ja yksin saapuneita, suunnilleen yhtä paljon miehiä kuin naisiakin. Ilmoittautumiseen jonottaminen kesti hieman kauemmin kuin vastaanotolle jonottaminen eli parisen kymmentä minuuttia kumpaiseenkin kyseisenä aamuna. Vastaanottovirkailija selasi läpi täyttämäni lomakkeen ja merkitsi nimeni ja puhelinnumeroni suoraan koneelle. Ilmoittautumiseen meni kaikkinensa noin viisi minuuttia, jonka jälkeen pyydettiin odottamaan testiin pääsyä samassa aulassa kuin ilmoittautumiseenkin jonotetaan. Kun olin odottanut vielä toiset parikymmentä minuuttia, hoitaja kutsui tutkimushuoneeseen sukunimellä. Itse testaaminen oli omalla kohdallani nopea toimitus ja koko hommaan meni kokonaisuudessaan hiukan alle tunti. Suhtautuminen asiakkaaseen oli koko prosessin ajan kaikin puolin asiallista ja tehokasta.

Suuren osan seksitaudeista voi todeta verestä ja virtsasta, joten käsivarrestani otettiin pari putkea verta. Lisäksi minulle annettiin purkki virtsanäytteen antamista varten (virtsaa kannattaa pantata ainakin pari tuntia, jotta ensivirtsasta saadaan riittävän hyvä näyte mahdollisen klamydian toteamiseksi), jonka kävin antamassa ennen poliklinikalta poistumista.

Suojaamatonta suuseksiä harrastaneelta otetaan lisäksi näyte vanupuikolla suun limakalvolta, mahdolliset anaaliseksistä tulleet tartunnat todetaan peräaukon limakalvolta otetusta näytteestä. Mikäli alapäässä on rakkuloita, syyliä tai haavaumia, voidaan ottaa näyte myös herpeksen ja kondylooman toteamiseksi. Herpes voi olla myös täysin oireeton ja sen voi periaatteessa selvittää verestä tehtävällä vasta-ainetestilläkin, mutta ymmärtääkseni herpestä ei tällä tavoilla ainakaan minulta HUS:in sukupuolitautien poliklinikalla testattu.

Tulokset valmistuvat viikon sisällä. Koska HUS on pyrkinyt madaltamaan testattavaksi tulemisen kynnystä, tiedot ovat luottamuksellisempia kuin monet muut terveystiedot. Testituloksiin ei kuka vaan terveydenhuollon ammattilainen käsiksi pääsekään, sillä tietoja ei tallenneta samoihin järjestelmiin kuin muita potilastietoja. Asiakas ei myöskään itse pysty tarkistamaan testituloksia Omakanta-palvelusta niin kuin monet muut potilastietonsa voi. Omakannassa käynnistä näkyvät potilaalle vain päivämäärä ja HUS, ei esimerkiksi sitä, että kyse oli käynnistä sukupuolitautien poliklinikalla. Käytännössä asiakas saa siis vain soiton ilmoittamaansa puhelinnumeroon viikon kuluessa testeissä käymisestä, jos jokin testitulos on positiivinen ja hänellä on jokin tartunta. Mikäli soittoa ei kuulu, näytteet ovat olleet puhtaat eli negatiiviset.

Omalla kohdalla soittoa ei kuulunut. Mikäli sinä et ole yhtä onnekas, seuraavaksi neuvoja siihen kuinka seksitautitartunnasta olisi hyvä puhua mahdolliselle kumppanille tai kumppaneille.

Tartunnasta kertominen

Tilanne, jossa olet saanut kuulla saaneesi seksitautitartunnan tai kantaneesi sitä jo pidempään, ei ole helpoimmasta päästä elämäntilanteita. Etenkään, jos olet parisuhteessa. Tai joudut ottamaan yhteyttä entisiin seksikumppaneihisi kehottaaksesi heitäkin menemään testeihin. Sekään ei liene helppoa, jos joudut kertomaan jo aiemmin saadusta tartunnasta uudelle kumppanille, jonka kanssa ette edes vielä ole harrastaneet seksiä. Vaikka kertominen olisikin vaikeaa, heillä on oikeus tietää, mikäli on olemassa pienikin riski, että tartuttaisit tai olet tartuttanut kumppaniin saman seksitaudin.

Yleisiä neuvoja seksitaudista kertomiseen

Ensinnäkin, hoida tartuntasi lääkärin ohjeiden mukaan. Monet seksitautilääkkeet ovat tartunnan saaneille lääkärin määräyksestä täysin maksuttomia, joten mahdolliset lääkekustannukset eivät tule olemaan este. Lopettakaa seksin harrastaminen tai harrastakaa vain turvaseksiä, kunnes kumppanisikin on testattu ja taudin saanut tai saaneet henkilöt on asianmukaisesti hoidettu ja terveiksi todettu (jos kyseessä on antibiooteilla parannettava bakteeritartunta).

Jos olet saanut tartunnan, sinun kannattaa ensin hankkia perustiedot kyseisestä taudista, jotta osaat kertoa siitä kumppan(e)illesikin. Kannattaa yksinkertaisesti kertoa, että olet käynyt testeissä ja sinut on todettu positiiviseksi sekä kehottaa kumppaniakin/kumppaneitakin käymään testeissä. Voit myös sanoa, ettet voi tietää saitko taudin häneltä vai onko hän mahdollisesti saanut sen sinulta. Vaikka et tartuttajaa tietäisikään, kerro olevasi pahoillasi, jos olet sen kumppanillesi tartuttanut. Jos olet huolissasi partnerin mahdollisesta reaktiosta, voit kertoa asiasta puhelimitsekin. Kunhan ylipäätään kerrot, jotta tauti ei leviä enää eteenpäin ja kaikki tartunnan saaneet saavat mahdollisimman pian asianmukaisen hoidon.

Jos taasen varmasti tiedät saaneesi tartunnan tietyltä henkilöltä, koska et ole harrastanut seksiä muiden kanssa, ole kohtelias. Henkilö ei todennäköisesti tartuttanut sinuun sitä tahallaan. Hän ei mahdollisesti edes tiennyt tartunnastaan. Ole siis ystävällinen kehottaessasi häntäkin tarkistuttamaan tilanteensa ja hoitamaan itsensä.

Jos kumppanisi ei suostu hoidattamaan tautiaan, älä ainakaan enää harrasta hänen kanssaan seksiä. Se, että syöt lääkekuurin, ei ehkäise uutta tartuntaa, jos kumppanisi ei samassa yhteydessä hoida omaa tautiaan.

Uudelle kumppanille kertominen

Oikea hetki kertoa seksitaudista uudelle kumppanille on ennen kuin harrastatte seksiä ensimmäisen kerran. Vaikka käyttäisitte suojaakin, sillä kumppanisi tulee turhaan stressaamaan käyttämänne suojan riittävyydestä, mikäli kerrot asiasta vasta jälkeenpäin.

Jos kannat virusta, josta ei voi parantua kokonaan (HIV, herpes, papilloomavirus), tilanne voi olla erityisen hermostuttava, etenkin jos olet jo ihastunut kumppaniisi ja kaikki muu on edennyt suhteessanne muuten hyvin. Koeta kuitenkin miettiä kuinka tilanne etenisi, jos roolit olisivat toisin päin: jos hän olisi sairauden kantaja ja kertoisi tartunnastaan sinulle.

Ole joka tapauksessa ylpeä itsestäsi siinä, että toimit niin kuin täytyy. Toimit oikein, kun kerrot hänelle tarunnastasi. Useimmat ihmiset arvostavat rohkeutta ja rehellisyyttä ja sinä osoitat molempia ottamalla puheeksi asian, josta ei ole helppo puhua.

Älä kiertele vaan ole mahdollisimman suora. Voi aloittaa vaikka kertomalla: "Ennen kuin harrastamme seksiä, haluan puhua kanssasi turvaseksistä ja seksitaudeista. Siksi, että minulla on herpes/HIV/papilloomavirus tms....". Kerro, kuinka sen sait. Sinun ei tarvitse kertoa menneestä elämästäsi liian yksityiskohtaisesti, kunhan näytät hänelle olevasi avoin puhumaan aiheesta ja että sinun kanssasi voi keskustella asiasta rakentavasti.

Kuuntele kumppaniasi. Kuule hänen huolensa ja vastaa hänen kysymyksiinsä. Varaudu monenlaisiin eri reaktioihin, sillä reaktiot ovat hyvin yksilöllisiä, äläkä painosta kumppaniasi tekemään päätöksiä seksin harrastamisen suhteen aivan heti, jotta hän saa aikaa ajatella. Hankkikaa yhdessä tietoa ja sopikaa yhteiset turvaseksin käytännöt, se kuinka suojaudutte erilaisissa tilanteissa, suuseksissä, seksileluja käytettäessä, anaaliseksissä, BDSM:ssä, penetraatiossa ja niin edelleen.

Nykyiselle kumppanille kertominen

Asiasta tulee kertoa kumppanille heti, jos olette ehtineet harrastaa seksiä toistenne kanssa.

Mikäli olette jo olleet monogaamisessa parisuhteessa jonkun aikaa, etkä ole varma kumpi teistä on tartunnan alkuperäinen saaja, ota rauhallisesti. Jotkut seksitaudit näkyvät testeissä tai aiheuttavat oireita vasta pidemmän ajan päästä. Tartunta ei välttämättä tarkoita pettämistä, jompikumpi teistä on voinut saada sen aiemmalta kumppanilta ja se näkyy testeissä tai oirehtii vasta nyt. Älä siis vedä hernettä nenään ja lähde epäily- tai syyttelylinjalle ainakaan ennen kuin olette puhuneet asiasta rauhallisesti ja teidät molemmat on testattu.

Mikäli taasen et ole aiemmin ollut kumppanillesi aivan rehellinen, on tärkeä olla sitä nyt. Kummankin teistä kuuluu saada asianmukaista hoitoa, jotta vältyttäisiin jo mainitsemiltani vielä ikävämmiltä jälkitaudeilta.

Entisille kumppaneille kertominen

Mikäli olet saanut tietää saaneesi tartunnan, sinun tulee kertoa asiasta kaikille partnereillesi, joiden kanssa harrastit seksiä edellisen negatiivisen testituloksesi jälkeen. Jotta hekin voivat käydä testeissä tarkistuttamassa oman tilanteensa. Jos et ole käynyt testeissä koskaan aiemmin, sinun täytyy kertoa positiivisesta tuloksesta kaikille seksikumppaneillesi. Järkevimmäksi tavaksi hoitaa asia suositellaankin useimmiten testeissä käymistä jokaisen seksikumppanin jälkeen. Sillä tavoin tartunnasta ei ole välttämätöntä ilmoittaa useille eri kumppaneille pidemmältä ajalta.

Lopuksi

Jos olet harrastanut suojaamatonta seksiä nais(t)en kanssa, eikä sinua ole koskaan testattu, käy testeissä nyt, vaikka olisit oireetonkin. Jos taas koet turvaseksistä ja seksitaudeista puhumisen hankalaksi asiaksi, harjoittele turvaseksistä puhumista joko yksin kotona ollessasi tai hyvän ystävän kanssa.

Näyttää nimittäin siltä, että turvaseksiin liittyvää informaatiota ei esimerkiksi julkisen terveydenhuollon puolelta meille kovin aktiivisesti anneta, joten meidän täytyy itse olla aktiivisia asian suhteen. Puhua seksitaudeista, tartunnoista ja turvaseksistä muiden naisista pitävien naisten kanssa, jotta oikea tieto leviäisi mahdollisimman laajalle.

Linkkejä

2 kommenttia:

  1. HUS:n alueellapa on helppoa...
    Täällä tarvitsee varata aika ihan lääkärille (tai hoitajalle), joka kirjoittaa lähetteen labraan testejä varten. Ja sitten täytyy varata se labra-aika, jotta testit pääsee tekemään. Niin ja lähetettä ei saa helposti mihinkään harvinaisempiin tauteihin, jos et sitten huijaa olleesi suojaamattomassa yhdynnässä vaikka jonkun afrikkalaisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista, että näin on. Testeissä käyminen olisi erittäin hyvä asia jo tuon klamydiankin levinneisyyden ja oireettomuuden takia, jos epäilys on olemassa, mutta ilmeisesti sairaanhoitopiireissä ei ole sitten riittävästi kiinnostusta panostaa tähän asiaan. Se kävi myös harvinaisen selväksi, että naisista pitäviä naisia ei juurikaan, käytännössä lähes ollenkaan, katsota tarpeelliseksi valistaa seksitautien vaaroista, jos niistä mainitaan vain ohimennen jossakin kondomeja koskevassa esitteessä :(

      Poista